Hyvinkään puistokulttuurilla on pitkät perinteet. Vanhimmat puistot, kuten Asemanpuisto ja Helene Schjerfbeck-puistikko ovat peräisin 1870-luvulta. Yksi uusimmista puistokokonaisuutta puolestaan on vuoden 2013 Asuntomessualueen japanilaistyylinen Lounatuulenpuisto, joka palkittiin Vuoden 2014 Ympäristörakenteena.
Hyvinkäällä on laaja kirjo erilaisia puistoja, jotka on jaettu tyyppinsä ja käyttötarkoituksensa mukaan keskus-, kaupunki-, asuinalue- ja lähipuistoihin.
Keskuspuistot ovat laajoja, ulkoiluun ja harrastustoimintaan soveltuvia puistoalueita. Keskuspuistot ovat tavallisesti metsiä, mutta ne voivat olla myös avoimia maisematiloja, kuten peltoja tai niittyjä. Keskuspuistot pyritään liittämään toisiinsa viherväylillä. Keskuspuistoihin kuuluvat mm. Sveitsinpuisto, Sonninmäki ja Tehtaansuo. Kaupunkipuistot sijaitsevat useimmiten keskustassa, ja niissä voidaan järjestää erilaisia tapahtumia. Kaupunkipuistot ovat pääasiassa katselua varten mutta niihin voi kuulua myös toiminnallisia osia. Kaupunkipuistoja ovat mm. Rautatiemuseopuisto, Kankurinpuisto ja Lounatuulenpuisto. Asuinaluepuistoihin liittyy useimmiten toiminnallisia osia kuten leikkipaikka tai pelikenttä. Asuinaluepuistot ovat pääasiassa rakennettuja mutta niissä voi olla myös luonnonvaraisempia niitty- tai metsäalueita. Lähipuistot ovat pienialaisia joko rakennettuja tai luonnonvaraisia puistoalueita, joissa usein on erilaisia toimintoja, kuten korttelileikkipaikka tai oleskelualue.
Kaupungin kasvillisuuden kehittymiseen ovat vaikuttaneet kaupungin sijainti mäntykankaalla, Valtion Rautateiden keskuspuutarhan sijainti Hyvinkäällä, rautatiet ja kaupunkilaisille avointen puistojen eteen tehty työ 1950-luvulta alkaen.
Männyt luonnehtivat yhä edelleen keskustan viheralueita. Ensimmäinen kaupunginpuutarhuri Erkki Melaja toi jo 1950-luvulla esille ajatuksen Hyvinkäästä metsäkaupunkina, jossa alkuperäistä metsää pyritään säilyttämään viheralueilla. Tätä suuntalinjaa on Hyvinkäällä noudatettu myös kaupungin laajentuessa. Valtaosa asuinalueiden puistoista on erilaisia metsiä, rakennettuja viheralueita on vain vähän.
Valtion Rautateiden keskuspuutarha sijaitsi Hyvinkäällä vuosina 1874-1962. Keskuspuutarha sijaitsi nykyisen Kirjastoaukion ja Jussintorin liikekiinteistön vaiheilla. Kirjastoaukion omenapuukuja ja Helene Schjerfbeck-puistikon vanhat puuyksilöt ovat keskuspuutarhan peruja. Keskuspuutarhalla on ollut suuri merkitys puutarhakulttuurin levittämisessä Suomeen, samoin se on vaikuttanut esimerkillään myös Hyvinkäällä. Kaupungin pihat ovat vehreitä ja hyvin hoidettuja ja monilla pihoilla ja puistoissa tapaa harvinaisia kasveja, jotka on saatu tai ostettu Keskuspuutarhasta.
Kaupungin puistotoimen oma kasviperinne kasvaa Melajan aikaisten syreeni- ja pensasruusuistutusten ympärille.
Rautateiden varsilla ja teollisuuslaitosten piha-alueilla kasvaa myös omaa, tyypillistä lajistoaan. Hyvinkäällä on muutamia radanvarsikasvillisuuden osalta ainakin paikallisesti arvokkaita alueita.
Vuosikymmenten ja -satojen aikana kertynyttä kasviperinnettä on Hyvinkäällä tutkittu ja kartoitettu sekä pyritty säilyttämään erityisesti vuonna 2008 aloitetun "Hyvin Hyvinkääläiset kasvit"-projektin parissa.
Voit tarkemmin tutustua Hyvinkään erilaisiin puistokohteisiin ja Hyvin Hyvinkääläisiin kasveihin sivun oikeassa laidassa olevien esitteiden kautta!