Kosmopoliitti ja aristokraatti
Kahdeksas joulukuuta vuonna 1840 syntyi Pietarissa Venäjältä dekabristikapinan vuoksi karkotetun kreivi Vladimir Musin-Puskinin (myös muodossa Moussine-Pouchkine) ja suomalaisen Emilie Stjernvallin tytär Marie. Hän jäi varhain orvoksi. Äiti kuoli Marien ollessa viisivuotias ja isä hänen ollessaan 14-vuotias. Hän vietti lapsuudessaan paljon aikaa tätinsä Aurora Karamzinin omistamassa Espoon Träskändan kartanossa. Isänsä kuoltua Marie lähetettiin kotiopettajattaren seurassa Ranskaan sisarensa Alinen luo. Sisaren kuoltua Marie palasi takaisin Suomeen, jossa Aurora Karamzin esitteli sisarentyttärensä pietarilaiselle seurapiirilleen, joka oli koko tsaarikunnan ylin. Mariesta tuli "Auroran salongin koriste". Marie Musin-Puskin tapasi myös itsensä tsaari Aleksanteri II:n.
Kenraalikuvernöörin uudenvuodenpäivän tanssiaisissa 1860 Marie Musin-Puskinille esiteltiin 23-vuotias kaartin upseeri Constantin Linder, jonka kanssa 19-vuotias Marie vihittiin 11.7.1860. Parille syntyi neljä lasta: Emilie 1861, Hjalmar 1862 ja Marie 1863. Marie Linderin lapsilla ei ole lapsia, joten hänellä ei ole enää elossa olevia jälkeläisiä.
Kytäjän kartano
Constantin Linder osti 1862 Kytäjän kartanon, johon nuoripari asettui. Linder kehitti ja tehosti kartanon toimintaa muun muassa omaksumalla karjanhoidossa ja maanviljelyksessä uusia menetelmiä. Marie Linder saavutti maatalousnäyttelyssä nimeä juustotuotteillaan. Constantin Linderin monet ponnistelut tuottivat tulosta ja Kytäjästä tuli pohjoismaiden suurin yksityisen omistama tila.
Linderit olivat innostuneita ja valistuneita kartanonomistajia ja mm. perustivat alustalaistensa lapsille Kukkulinnan koulun, joka aloitti toimintansa 10.10.1864. Opettajana toimi ylioppilas Aleksanteri Rahkonen, joka on kirjoittanut laulun "Miks' leivo lennät Suomehen". Marie-rouvalla ja Rahkosella huhuttiin olevan suhde. Koulu kuitenkin lopetettiin jo vuonna 1865 Rahkosen tultua erotetuksi, koska uutta opettajaa ei saatu pestattua hänen tilalleen.
Marie Linder tunnettiin myös hyvistä suhteistaan alustalaisiin. Hän vieraili taloissa ja torpissa hoitamassa sairaita ja teki uhrautuvaa työtä nälkävuosina kurjuuden ja hädän lievittämiseksi. Alustalaisia myös palkittiin määräajoin ja he saivat joululahjaksi puolen kuukauden palkan.
Marie Linder kohahdutti sen aikaisia seurapiirejä vapaamielisillä ajatuksillaan ja käytöksellään. Hän pyysi vuoden 1863 valtiopäivien aikana pidetyissä tanssiaisissa tsaaria myöntämään Venäjälle uskonnonvapauden. Hän myös ratsasti, poltti tupakkaa sekä joi viiniä ja olutta!
Vaikka Linderien avioliitto perustui molemminpuoliselle rakkaudelle, myös ristiriitoja ilmeni. Marie jopa harkitsi avioeroa. Neljännen lapsen kuoleman ja Marien terveyden heikentymisen jälkeen Linderit siirtyivät viettämään talvet Helsingin asunnossaan, jossa sai aikalaiskuvauksen mukaan nähdä "pietarilaista loistoa ja kaikkein uudenaikaisinta eleganssia". Täällä alkoi myös Marie Linderin varsinainen kirjailijaura, vaikka hän oli kirjoitellut jo varhaisessa nuoruudessaan.
Kirjailijatar
Marie Linder mainitaan useissa lähteissä yhtenä 1800-luvun suomalaisista naiskirjailijoista sellaisten kirjailijattarien kuin Fredrika Wilhelmina Carstens, Wendla Randelin, Charlotta Falkman, Louisa (Isa) Asp ja Irene Mendelin rinnalla.
Rikkaana aristokraattina hän poikkesi muista saman ajan kirjailijattarista: hän oli täysverinen aatelinen ja maailmaa kiertänyt kosmopoliitti, joka puhui neljää kieltä: ranskaa, saksaa, venäjää ja ruotsia
Kirjailijana Marie Linder käytti nimimerkkiä Stella, vaikka tiedossa oli, kuka nimimerkin taakse kätkeytyi: aikansa julkisuuden henkilö, juorujen kohde ja seurapiirirouva. Hän julkaisi kirjoituksiaan mm. kirjanpainaja Theodor Sederholmin perustamassa Vecko-bibliotek för hemmet -lehdessä. Vuonna 1867 hän julkaisi ainoan kirjansa: En qvinna af vår tid. Karakterstekning af Stella. Kirjan päähenkilö on nuori englannitar Lucy Suffridge ja hänen kauttaan esitetään pohdintoja naisen asemasta yhteiskunnassa. Naispäähenkilön kuvaksessa on nähty Marie Linderin omia piirteitä.
Marie Linder liikkui kirjallisissa ja kulttuuripiireissä ja hänen tuttaviinsa lukeutuvat mm. sellaiset henkilöt kuin Zacharias Topelius, joka oli hänen ihailijansa ja ystävänsä. Hän kuului myös lukuisiin yhdistyksiin, kuten Helsingin rouvasväen yhdistykseen, Suomen talousseuraan ja Suomen Taiteilijaseuraan.
Marie Linder kuoli 5.3.1870 vain 29-vuotiaana. Viralliseksi kuolinsyyksi ilmoitettiin kouristuskohtaus, mutta syyksi epäiltiin runsasta kloroformin käyttöä ja jopa itsemurhasta puhuttiin.
Teksti: Marjo-Riitta Aitta
Tuotanto
- En qvinna af vår tid : karaktersteckning / af Stella. Sederholm. 1867.
Lisätietoa kirjailijasta
- Junnila, Olavi: Hyvinkään seudun historia. Hyvinkään kaupunki 1988.
- Keisarin juna. Romanovit Suomen rautateillä. Suomen rautatiemuseo 1998.
- Keskinen, Esa: Kullalla kirjailtu elämä. Kamariherra Hjalmar Linder 1862-1921. Gummerus 2005.
- Launis, Kati: Vapaa kuin leijona metsässä? Aikansa nainen Marie Linderin romaanissa En qvinna af vår tid. Artikkeli teoksessa Lähikuvassa nainen - näköaloja 1800-luvun kirjalliseen kulttuuriin. Toim. Päivi Lappalainen, Heidi Grönstad ja Kati Launis. SKS 2001.
- Lehto, Katri: Kytäjän kreivitär. Otava 1985.
- Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto: Sanan sisaret. Naiskirjallisuuden perinnettä Suomessa 1800-luvulta 1900-luvun alkuun.
- Manninen, Kirsti: Aikamme nainen - Marie Linder. Teoksessa: "Sain roolin johon en mahdu". Otava 1989.
- Tuulio, Tyyni: Fredrikan Suomi. Esseitä viime vuosisadan naisista. WSOY 1979.
- Wickman, Maj: Marie Linder : Liv och litteratur. Finalförlaget MBW 2003.