Kirjailijoiden Hyvinkää

Kuvataidekaupunkina tunnetulla Hyvinkäällä on myös pitkät kirjalliset perinteet. Varhaisimmat kirjailijanimet liittyvät alueen kartanokulttuuriin. Kytäjän kartanon emäntä Marie Linder ja samassa kartanossa opettajana toiminut Aleksanteri Rahkonen julkaisivat teoksensa jo 1860-luvulla. Ahdenkallion kartanon isäntä Kai Donner puolestaan kirjoitti enimmäkseen tieteellisiä teoksia, mutta myös kaunokirjallinen Siperialaiskertomuksia on hänen käsialaansa.

Radanvarren nummelle noussut pieni yhdyskunta oli merkittävä myös Tulenkantajien piiristä nousseelle nuorelle Mika Waltarille. Hän vietti kouluaikanaan useita kesiä perheystävän luona työskennellen radanrakentajien joukossa. Myöhemmin hän teki myös kirjoitustyötään saman ystävän luona. Hyvinkäälle sijoittuu mm. hänen novellinsa Koiranheisipuu. Toiselle tulenkantajalle, Elina Vaaralle, Hyvinkäästä sen sijaan tuli paikka, jossa hän vietti vanhuuden päivänsä. Tällöin syntyi hänen runokokoelmansa Radanvarren fuuga.

Hyvinkään kehityksessä olivat vuosikymmenien ajan kiinteästi mukana toimittaja-kirjailijat Urpo Kari ja T. W. Paavonkallio. He työskentelivät kilpailevissa lehdissä, edellinen Hyvinkään Sanomissa ja jälkimmäinen Hyvinkään Uutisissa.

Paikkakunnan opinahjoissa on sittemmin varttunut parikin kirjailijapolvea. Vanhempaa polvea edustavat mm. Juha Vakkuri, Liisa Mäntymies ja Kai Nieminen. Nuoremmista mainittakoon Marko Leino, Katja Myllyviita ja Sari Vento-Makkonen. Kaksi viimemainittua ovat saaneet kirjoittajaoppia Hyvinkään Nuoren Voiman Liiton piirissä.

Oman mainintansa ansaitsevat ne kirjailijat, joille Hyvinkää muodostui vain läpikulkupaikaksi. Heitä ovat esim. Hannu Salama, Eila Kivikk'aho ja Sirkka Turkka. Näitä hetken viipyneitä ei tässä yhteydessä lueta hyvinkääläiskirjailijoiksi. Myös varhaisemmin paikkakunnalla oleskeli tilapäisesti kuuluisia kirjailijoita. Ainakin Anna Ahmatova, Aino Kallas ja Saima Harmaja hoitivat terveyttään Hyvinkään parantolassa.

Varsin monet hyvinkääläiskirjailijat ovat nimenomaan runoilijoita, kuten Pertti ja Kai Nieminen sekä Hannu Helin. Siispä runon syntyä ja kirjallista luomistapahtumaa kuvatkoot seuraavat säkeet Elina Vaaran kokoelmasta Radanvarren fuuga:

Sanat

Mikä ilo
kun sanat

ensin jähmeät

alkavat putoilla jossain
sulina ehjinä
irtonaisina

kuin ukkosilmalla
pisarat
erkanevat
pilven ryhmästä

merkillisen
vakuuttavan
ominaispainoisina
kukin erikseen

rakkauden
arvoisina
mikrokosmoksina
kukin erikseen