Wilhelmina Sofia Charlotta Munck syntyi heinäkuun 25. päivänä vuonna 1848. Hänen isänsä oli Hausjärven Erkylän kartanon isäntä, jalkaväenkenraali, vapaaherra Johan Reinhold Munck ja äitinsä Wilhelmina Margareta von Kraemer.
Keisarin uskollisesta ystävästä Johan Reinhold Munckista tuli vuonna 1855 Keisarillisen Aleksanterin yliopiston sijaiskansleri. Perhe muutti Helsinkiin Haminasta, missä isä oli toiminut kadettikoulun johtajana. Minetten vanhempien koti oli pääkaupungin seurapiirien ja akateemisten nuorten taiteellisten harrastusten keskus, jossa vierailivat niin Elias Lönnrot, Johan Vilhelm Snellman kuin Fredrik Cygneauskin.
Minetten rakkaus
Klassisten ja itämaisten kielten opiskelija, orientalisti Karl Fredrik Eneberg ja Minette kihlautuivat joulukuussa 1868. Avioliiton tiellä oli monia esteitä, jotka johtuivat pariskunnan erilaisista taloudellisista asemista ja yhteiskunnallisista taustoista. He purkivat kihlauksensa välillä, mutta kihlautuivat uudelleen. Ajan tapojen mukaisesti he saivat tuskin koskaan viettää edes aikaa kahdestaan samassa huoneessa.
Ennen kuin Minette ja Eneberg ehtivät solmia avioliiton, Eneberg menehtyi kauan haaveilemallaan matkalla itäisille maille hämärissä olosuhteissa Mosulissa 24.5.1876. Hän oli vain 35-vuotias. Rakkaus ei siis koskaan saanut täyttymystään. Kirjassaan Minetten rakkaus Jörn Donner kertoo isoäitinsä ja Enebergin rakkaustarinan.
Professorinrouva, senaattorinrouva
Minette toimi käsityönopettajana Augusta Pippingin koulussa 1880-luvulla, kunnes hän tammikuussa vuonna 1887 avioitui professori Otto Donnerin (1835-1909) kanssa. Avioliitto oli Otto Donnerin toinen. Hän oli avioitunut vanhemman veljensä Andersin lesken Louisa Malmin kanssa vuonna 1862. Sairaana ollessaan Louisa oli esittänyt toiveen, että jos Otto avioituisi uudelleen, hän ottaisi puolisokseen Minette Munckin. Avioliitto oli onnellinen ja Minette ja Otto saivat kolme lasta: Kain, Harryn ja Evan. Kaikkiaan Otto Donnerilla oli yksitoista lasta ja perheeseen kuuluivat myös hänen Louise-vaimonsa ja Anders-veljensä yhteiset lapset.
Otto Donner oli Suomen ensimmäinen sanskritin ja vertailevan kielentutkimuksen ylimääräinen professori. Hän toimi valtiopäivämiehenä 1887-1905 ja nousi senaattoriksi vuonna 1905. Hänen poliittinen uransa huipentui 1905-1908 kirkollisasiain toimituskunnan päällikkyyteen, mikä vastaa opetusministerin tehtävää.
Ahdenkallion kartano
Otto Donner toimi sovittelijana Minetten ja hänen veljensä Carl Munckin välillä Erkylän kartanon perinnönjakokiistoissa. Minette Munck kävi vanhempana sisaruksena, mutta naisena(!) taistelun perintönsä puolesta. Minette Donner peri Erkylän kartanon Hyrtti ja Juvanparikka -nimiset ulkotilat. Maat ulottuivat nykyisen Hyvinkään keskustaan saakka ja Hyrtti sai takaisin alkuperäisen nimensä Ahdenkallio. Vuonna 1905 valmistui arkkitehti Waldemar Aspelinin suunnittelema Ahdenkallion kartano.
Wilhelminakoti
Minette Donner lahjoitti Hyvinkäällä omistamansa huvilan lepokodiksi "palvelijattarille ja syvien rivien äideille". Wilhelminakoti sai nimensä Minetten Wilhelmina-äidin mukaan. "Kodissa on talvisin paikkaa kymmenelle, kesäsin voi ottaa vastaan vähän usiampiakin, koska silloin on pari ullakkohuonetta käytettävänä", kirjoitti Naisten ääni -lehti vuonna 1908.
"Niin – Minette Donner on lahjoituksellaan tehnyt kauniin alun, on antanut hyvän esimerkin, jota toivottavasti moni muukin, jolla siihen on tilaisuutta ottaa seuratakseen. Sillä ainoa puhdas ilo maailmassa on luoda muille onnea, odottamatta siitä mitään kiitosta tai palkintoa." (Naisten ääni 1908.)
Minette Donner oli myös Unioni Naisasialiiton perustajajäsen ja hän luovutti vuonna 1904 Wilhelminakodin Unionin hoidettavaksi. Hän lahjoitti sen kokonaan tontteineen Unionille 1912. Hän lahjoitti myös sen tulevaa ylläpitoa varten 100 000 markkaa vuonna 1922.
Vuosina 1918-1920 rakennuksessa toimi Hyvinkään yhteiskoulu, jonka jälkeen se otettiin uudelleen Wilhelminakodin käyttöön 1925. Jo vuonna 1926 Unioni kuitenkin myi sen takaisin Minette Donnerin perillisille. Wilhelminakodin toiminnasta vastasivat tämän jälkeen ensin Husmodernasförbundet ja 1930-luvulla Wilhelminakoti Säätiö, joka perustettiin 1933.
Wilhelminakoti Säätiön ja Pirkko Jäärailon testamenttilahjoituksen turvin perustettiin Pirkonkoti Säätiö, jonka varoilla rakennettiin vuokratalo eläkeläisiä ja vanhuksia varten Hyvinkäälle. Wilhelminakoti Säätiö on tukenut varattomia Pirkonkodin asukkaita sekä hyvinkääläisiä vähävaraisia naisia.
Ompeluseura
Minette Donner perusti ensin Helsinkiin ja myöhemmin Ahdenkallioon ompeluseuran, jossa naisia opetettiin mm. ompelemaan vaatteita ja he saivat kuulla luentaa, esitelmiä ja musiikkia.
Lahjoituksia Hyvinkäällä
Minette Donnerin lahjoituksilla perustettiin Hämeenkadun ja Ahdenkallion koulut. Minette Donner lahjoitti varoja Ahdenkallion koulun keittolatoimintaan ja oppilaat saivat Minetten lahjoituksina oppikirjoja ja koulutarvikkeita. Kouluun perustettiin Martin Olinin muistorahasto, jonka korkotuotoilla ostettiin kirjoja kouluun.
Minette Donner lahjoitti kartanon maista urheilukentän, jota hoitamaan perustettiin Oy Ahdenkallio-Hyvinkää Ab (1933-1955). Ahdenkallion kartanon myöhemmät omistajat ovat jatkaneet Minette Donnerin aloittamaa työtä Oy Ahdenkallio-Hyvinkää Ab:n nimissä tehdyin lahjoituksin ja Wilhelminakoti Säätiön avustuksin.
Oy Ahdenkallio-Hyvinkää Ab lahjoitti vuonna 1955 Hyvinkään seurakunnalle tontin uutta kirkkorakennusta varten. Uusi kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1961.