TYKO SALLISEN MUISTOLAATTA
1965

pronssi

suunnitellut kuvanveistäjä Terho Sakki (1930-1997)

Krapulan seinä, Sakinura 11, Hyvinkäänkylä

Tyko Sallinen (1879–1955) asui vuodesta 1916 vuoteen 1950 Krapulassa ja parikymmentä vuotta myös Humalassa, jonka hän osti Anton Lindforssilta 1940. Vuonna 1950 Sallinen muutti vaimonsa Katarinan kanssa Lallukkaan.

Muuttaessaan Hyvinkäälle kuuluisaan Krapula-ateljeehensa Tyko Sallinen oli ihailtu, mutta myös kiistelty taiteilija väkevillä fauvistisilla henkilökuvillaan. Malleista kuuluisin oli hänen Mirri-vaimonsa eli Helmi Vartiainen (1888–1920). Suhtautuminen Mirri-maalauksiin on ollut kaksijakoinen: toisaalta on ylistetty maalausten värityksellistä kauneutta, voimaa ja herkkyyttä ja toisaalta niiden ihmiskuvausta on pidetty malliaan halventavana.  Juuri Mirri-maalaukset nostattivat ensimmäisen sodan Sallisen taiteesta. Taiteilijan nähtiin pyrkivän kuvamaan tietoisesti rumaa ja ärsyttävää.

Hyvinkäällä alkoi Tyko Sallisella uudenlainen luomiskausi. Hänen maalauksensa saivat vaikutteita Paul Cézannelta ja kubisteilta. Pyykkärien ja Tukaattitytön maalari siirtyy väristä muotoon ja ”marraskuulaiseen” väriskaalaan. Hänestä tuli itseoikeutetusti Marraskuu-ryhmän johtohahmo. Vähemmän tunnetulle 1920-luvun taiteelle on ominaista siirtyminen kohti klassista ja uusasiallista maalaustapaa. Hyvinkäänkylän ateljeessa Sallinen maalasi Jytkyt ja Hihhulit  (1918), useita muotokuvia kyläläisistä kuten Puunhakkaaja (1917). Vaimostaan Katarinasta (os. Tschepurnoff) hän maalasi useita muotokuvia samoin tyttärestään Tajusta.

Muistolaatan teksti:

Taidemaalari Tyko Sallinen asui tässä talossa 1916-1950

TERHO SAKKI

(1930–1997)

Kuvanveistäjä Terho Sakki on oman sukupolvensa keskeisiä veistäjiä. Terho Sakki tunnetaan sekä julkisten monumenttien veistäjänä että taitavana mitalien tekijänä.

Hän syntyi Viipurin maalaiskunnan Vääräkosken kylässä Karjalan kannaksella. Sakin perheen evakkotaival monien asuinpaikkojen kautta päätyi Hyvinkään Kytäjälle. Terho Sakki opiskeli Taideteollisen oppilaitoksen iltalinjalla vuosina 1952–1954 ja sitten Suomen Taideakatemian koulussa 1954–1957 kuvanveistolinjalla.  Ensimmäisen kerran hänen teoksiaan oli esillä vuonna 1957. Vaimonsa Maijan kanssa Terho Sakki osti vuonna 1957 kodikseen ja työtilaksi Jalmari Ruokokosken aikoinaan rakennuttaman (1916) ateljeetalo Humalan. Myöhemmin he ostivat vielä vieressä olevan Tyko Sallisen ateljeetalon Krapulan. Taiteilija perheineen on huolella vaalinut tätä kulttuurihistoriallisesti arvokasta miljöötä. Terho Sakki on haudattu rakastamaansa kotikuusikkoon Humalan pihapiirissä.

Terho Sakki aloitti uransa silloin, kun abstrakti, ei-esittävä, taide löysi lopullisesti tiensä Suomeen 1950-luvun lopulla. Taiteilijan näkemyksen mukaan kuitenkin ”luonto on taiteen opettaja”, vaikka lopullinen teos olisikin abstrakti. Terho Sakille luonnonmuodot ovat olleet useimmiten teosten lähtökohtana. Katkeamaton yhteys luontoon lapsuuden maalaismaisemasta saakka on ollut Sakille tärkeä taidetta kantava voima. Korkeina nousevat juhlalliset kuuset ja niiden muodostaman metsän läpi siivilöityvä valo tai veden liike kuten puron virtaava vesi ovat tärkeitä innoittajia taiteilijan veistoksille. Tämä tulee näkyviin Sakin teoksilleen antamissa nimissä Purot kalliossa, 1983, graniitti ja ruostumatonteräs (Kuopion yliopistollinen keskussairaala), Graniittikoski, 1983, graniitti (Ateneum), Valoa metsässä, 1981, pronssi (Hyvinkään taidemuseo).

Terho Sakki on tullut palkituksi lukuisissa kilpailussa ja on tehnyt paljon julkisia veistoksia. Tunnettuja julkisia veistoksia ovat tyylitelty, mutta selkeästi figuratiivinen runoilija Yrjö Jylhän muistomerkki Runoratsu-Sotaratsu, 1964, pronssi (Amuri, Tampere), pohjalaisten ja karjalaisten ystävyyttä kuvaava Heimotulet, 1965, pronssi (Seinäjoki, Kirkkopuisto), Ensimmäinen runo/Kalevala-muistomerkki, 1973, (Liisan puisto, Kalevan kirkko, Tampere), Soihtu, 1976, pronssi, (Turku) ja Kostamus-monumentti, 1985, pronssi (Karjala, Venäjä). Olympiavoittaja Lasse Virenin juoksijamuistomerkki (1994) on Kisahallin edessä Helsingissä. Vuodelta 1995 on akateemikko A.I. Virtasen pronssinen muistomerkki Helsingin Pitäjänmäellä. Sakin julkiset veistokset istuvat hyvin ympäristöönsä. Useiden veistosten ympäristösuunnittelu oli tehty yhteistyössä Hyvinkään kaupunginpuutarhuri Erkki Melajan kanssa. Veistos ja sitä ympäröivä puisto yhdistivät toisiinsa luonnon ja kulttuurin tuomalla ne osaksi urbaania asuinympäristöä.

Terho Sakki on ollut yksi tuotteliaimmista mitalin tekijöistämme. Hän on muovaillut toista sataa mitalia. Tunnetuimpia mitaleja ovat itsenäisyyden juhlavuoden mitalit (1966, 1977, 1991). Terho Sakki on suunnitellut myös taidemaalari Tyko Sallisen 100-vuotis muistomitalin 1979.

Terho Sakki oli perustamassa Hyvinkään taidekoulua 1966 ja toimi siellä opettajana vuoteen 1978. Terho Sakki sai professorin arvonimen vuonna 1982.