JALMARI RUOKOKOSKEN JA ANTON LINDFORSSIN MUISTOLAATTA
1965

pronssi

suunnitellut kuvanveistäjä Terho Sakki (1930-1997)

Humalan seinä, Sakinura 11, Hyvinkäänkylä

Jalmari (Joel Hjalmar) Ruokokoski (1886–1936) asui vain kaksi vuotta Humalassa. Jalmari (Jali) Ruokokoski oli levoton luonne eikä viihtynyt missään paikassa pitkään ja hän etsi koko ajan uusia vaikutteita niin taiteilijana kuin ihmisenä.  Ruokokoski liikkui taiteen kentällä laidasta laitaan, toinen syy ahkeroimiseen oli ainainen rahapula.  Hän piirsi kortteja ja pilakuvia, teki julisteita ja kerrotaan hänen maalanneen tunnissa 100 akvarellia saadakseen rahaa kapakkakierrokseen. Parhaimmillaan maalarina Ruokokoski oli loistelias värien käyttäjä ja taitava henkilökuvaaja. Aivan ensimmäisestä näyttelystä alkaen hän oli sekä yleisön että kriitikoiden suosikki toisin kuin ystävänsä Tyko Sallinen.

Jali joksi ystävät häntä kutsuivat, oli lähes ainoa sukupolvensa taiteilijoista, joka innostui myös grafiikasta. Hän oli erityisen kiinnostunut metalligrafiikasta kuten etsauksesta ja kuivaneulasta. Taiteellisesti korkeatasoisimmat työt sijoittuvat 1910-luvulle.

Jo ennen Humalaan asettumistaan Jalmari Ruokokoski oli Hyvinkäällä maalaamassa elokuvateatteri Arenan seinämaalaukset vuonna 1914.

Taidemaalari Anton Lindforss (1890-1943)

Taidemaalari Anton Lindforss oli neljä tuulen kulkija, joka maalausretkillään kulki aina Petsamoon, Jäämeren rannalle asti ja etelässä Marokkoon. Vorssi, kuten häntä jo koulupoikana kutsutaan, on Marraskuu-ryhmän tunnustettu taiteilija, jonka ominta aluetta on ollut maisemamaalaus, mutta sen rinnalla on muistettava hänen rohkeat ja omaleimaiset henkilökuvansa. Akvarellistina hän kuuluu maamme eturivin taiteilijoihin. Anton Lindforss on myös yksi keskeisistä hahmoista Viljo Kojon taiteilijaromaanissa Suruttomain seurakunta. Lindforss toi romanttiseen Lapin kuvaukseen uudenlaista raikkautta ja aitoutta, jonka kriitikot ja myös suuri yleisö aikanaan tunnusti. Vuonna 1945 pidetyn muistonäyttelyn jälkeen hänen töitään on kuitenkin ollut erittäin harvoin esillä. Anton Lindforssin maalauksissa on parhaimmillaan mehevät värit ja hänen sivellintyöskentelynsä on varmaa ja rohkeaa. Taiteilijana hän oli hyvin avoin erilaisille tyylillisille vaikutteille, joka tekee hänen taiteestaan hyvin rikkaan ja moni-ilmeisen.

Anton Lindforss oli naimisissa arkkitehti Elsi Borgin (1893-1958) kanssa.

Muistolaatan teksti:

Tässä talossa ovat asuneet taidemaalarit. Jalmari Ruokokoski 1916-1918  Anton Lindfors 1920-1938

TERHO SAKKI

(1930–1997)

Kuvanveistäjä Terho Sakki on oman sukupolvensa keskeisiä veistäjiä. Terho Sakki tunnetaan sekä julkisten monumenttien veistäjänä että taitavana mitalien tekijänä.

Hän syntyi Viipurin maalaiskunnan Vääräkosken kylässä Karjalan kannaksella. Sakin perheen evakkotaival monien asuinpaikkojen kautta päätyi Hyvinkään Kytäjälle. Terho Sakki opiskeli Taideteollisen oppilaitoksen iltalinjalla vuosina 1952–1954 ja sitten Suomen Taideakatemian koulussa 1954–1957 kuvanveistolinjalla.  Ensimmäisen kerran hänen teoksiaan oli esillä vuonna 1957. Vaimonsa Maijan kanssa Terho Sakki osti vuonna 1957 kodikseen ja työtilaksi Jalmari Ruokokosken aikoinaan rakennuttaman (1916) ateljeetalo Humalan. Myöhemmin he ostivat vielä vieressä olevan Tyko Sallisen ateljeetalon Krapulan. Taiteilija perheineen on huolella vaalinut tätä kulttuurihistoriallisesti arvokasta miljöötä. Terho Sakki on haudattu rakastamaansa kotikuusikkoon Humalan pihapiirissä.

Terho Sakki aloitti uransa silloin, kun abstrakti, ei-esittävä, taide löysi lopullisesti tiensä Suomeen 1950-luvun lopulla. Taiteilijan näkemyksen mukaan kuitenkin ”luonto on taiteen opettaja”, vaikka lopullinen teos olisikin abstrakti. Terho Sakille luonnonmuodot ovat olleet useimmiten teosten lähtökohtana. Katkeamaton yhteys luontoon lapsuuden maalaismaisemasta saakka on ollut Sakille tärkeä taidetta kantava voima. Korkeina nousevat juhlalliset kuuset ja niiden muodostaman metsän läpi siivilöityvä valo tai veden liike kuten puron virtaava vesi ovat tärkeitä innoittajia taiteilijan veistoksille. Tämä tulee näkyviin Sakin teoksilleen antamissa nimissä Purot kalliossa, 1983, graniitti ja ruostumatonteräs (Kuopion yliopistollinen keskussairaala), Graniittikoski, 1983, graniitti (Ateneum), Valoa metsässä, 1981, pronssi (Hyvinkään taidemuseo).

Terho Sakki on tullut palkituksi lukuisissa kilpailussa ja on tehnyt paljon julkisia veistoksia. Tunnettuja julkisia veistoksia ovat tyylitelty, mutta selkeästi figuratiivinen runoilija Yrjö Jylhän muistomerkki Runoratsu-Sotaratsu, 1964, pronssi (Amuri, Tampere), pohjalaisten ja karjalaisten ystävyyttä kuvaava Heimotulet, 1965, pronssi (Seinäjoki, Kirkkopuisto), Ensimmäinen runo/Kalevala-muistomerkki, 1973, (Liisan puisto, Kalevan kirkko, Tampere), Soihtu, 1976, pronssi, (Turku) ja Kostamus-monumentti, 1985, pronssi (Karjala, Venäjä). Olympiavoittaja Lasse Virenin juoksijamuistomerkki (1994) on Kisahallin edessä Helsingissä. Vuodelta 1995 on akateemikko A.I. Virtasen pronssinen muistomerkki Helsingin Pitäjänmäellä. Sakin julkiset veistokset istuvat hyvin ympäristöönsä. Useiden veistosten ympäristösuunnittelu oli tehty yhteistyössä Hyvinkään kaupunginpuutarhuri Erkki Melajan kanssa. Veistos ja sitä ympäröivä puisto yhdistivät toisiinsa luonnon ja kulttuurin tuomalla ne osaksi urbaania asuinympäristöä.

Terho Sakki on ollut yksi tuotteliaimmista mitalin tekijöistämme. Hän on muovaillut toista sataa mitalia. Tunnetuimpia mitaleja ovat itsenäisyyden juhlavuoden mitalit (1966, 1977, 1991). Terho Sakki on suunnitellut myös taidemaalari Tyko Sallisen 100-vuotis muistomitalin 1979.

Terho Sakki oli perustamassa Hyvinkään taidekoulua 1966 ja toimi siellä opettajana vuoteen 1978. Terho Sakki sai professorin arvonimen vuonna 1982.