Terho SakkiKuva Laurean seinässä olevasta Korkokuvasta

1930-1997

 

KORKOKUVA 
1966

pronssi

korkeus 3,50 m

Laurea-ammattikorkeakoulun ulkoseinä, Uudenmaankatu 22

  

Kuva Korkokuvasta kauepaa otettuna

 

Hyvinkäällä olevista Sakin julkisista teoksista on tällä reliefillä Pärskepyrstön ohella vahvin yhteys 1960-luvun alussa hallinneeseen informalistiseen tyylisuuntaan. Reliefin muoto kasvaa hallitun vapaasti seinäpinnassa suuntautuen kohti vapaata katutilaa rikkoen näin rakennuksen seinälinjan. Sakki suunnitteli tämän reliefin vuonna 1966 valmistuneeseen Hyvinkään kauppaoppilaitoksen rakennukseen.


Myöhemmin sisäänkäynnin suojaksi rakennettu katos valitettavasti osittain peittää veistoksen. Kuvat: Ella Tommila.

TERHO SAKKI

(1930–1997)

Kuvanveistäjä Terho Sakki on oman sukupolvensa keskeisiä veistäjiä. Terho Sakki tunnetaan sekä julkisten monumenttien veistäjänä että taitavana mitalien tekijänä.

Hän syntyi Viipurin maalaiskunnan Vääräkosken kylässä Karjalan kannaksella. Sakin perheen evakkotaival monien asuinpaikkojen kautta päätyi Hyvinkään Kytäjälle. Terho Sakki opiskeli Taideteollisen oppilaitoksen iltalinjalla vuosina 1952–1954 ja sitten Suomen Taideakatemian koulussa 1954–1957 kuvanveistolinjalla.  Ensimmäisen kerran hänen teoksiaan oli esillä vuonna 1957. Vaimonsa Maijan kanssa Terho Sakki osti vuonna 1957 kodikseen ja työtilaksi Jalmari Ruokokosken aikoinaan rakennuttaman (1916) ateljeetalo Humalan. Myöhemmin he ostivat vielä vieressä olevan Tyko Sallisen ateljeetalon Krapulan. Taiteilija perheineen on huolella vaalinut tätä kulttuurihistoriallisesti arvokasta miljöötä. Terho Sakki on haudattu rakastamaansa kotikuusikkoon Humalan pihapiirissä.

Terho Sakki aloitti uransa silloin, kun abstrakti, ei-esittävä, taide löysi lopullisesti tiensä Suomeen 1950-luvun lopulla. Taiteilijan näkemyksen mukaan kuitenkin ”luonto on taiteen opettaja”, vaikka lopullinen teos olisikin abstrakti. Terho Sakille luonnonmuodot ovat olleet useimmiten teosten lähtökohtana. Katkeamaton yhteys luontoon lapsuuden maalaismaisemasta saakka on ollut Sakille tärkeä taidetta kantava voima. Korkeina nousevat juhlalliset kuuset ja niiden muodostaman metsän läpi siivilöityvä valo tai veden liike kuten puron virtaava vesi ovat tärkeitä innoittajia taiteilijan veistoksille. Tämä tulee näkyviin Sakin teoksilleen antamissa nimissä Purot kalliossa, 1983, graniitti ja ruostumatonteräs (Kuopion yliopistollinen keskussairaala), Graniittikoski, 1983, graniitti (Ateneum), Valoa metsässä, 1981, pronssi (Hyvinkään taidemuseo).

Terho Sakki on tullut palkituksi lukuisissa kilpailussa ja on tehnyt paljon julkisia veistoksia. Tunnettuja julkisia veistoksia ovat tyylitelty, mutta selkeästi figuratiivinen runoilija Yrjö Jylhän muistomerkki Runoratsu-Sotaratsu, 1964, pronssi (Amuri, Tampere), pohjalaisten ja karjalaisten ystävyyttä kuvaava Heimotulet, 1965, pronssi (Seinäjoki, Kirkkopuisto), Ensimmäinen runo/Kalevala-muistomerkki, 1973, (Liisan puisto, Kalevan kirkko, Tampere), Soihtu, 1976, pronssi, (Turku) ja Kostamus-monumentti, 1985, pronssi (Karjala, Venäjä). Olympiavoittaja Lasse Virenin juoksijamuistomerkki (1994) on Kisahallin edessä Helsingissä. Vuodelta 1995 on akateemikko A.I. Virtasen pronssinen muistomerkki Helsingin Pitäjänmäellä. Sakin julkiset veistokset istuvat hyvin ympäristöönsä. Useiden veistosten ympäristösuunnittelu oli tehty yhteistyössä Hyvinkään kaupunginpuutarhuri Erkki Melajan kanssa. Veistos ja sitä ympäröivä puisto yhdistivät toisiinsa luonnon ja kulttuurin tuomalla ne osaksi urbaania asuinympäristöä.

Terho Sakki on ollut yksi tuotteliaimmista mitalin tekijöistämme. Hän on muovaillut toista sataa mitalia. Tunnetuimpia mitaleja ovat itsenäisyyden juhlavuoden mitalit (1966, 1977, 1991). Terho Sakki on suunnitellut myös taidemaalari Tyko Sallisen 100-vuotis muistomitalin 1979.

Terho Sakki oli perustamassa Hyvinkään taidekoulua 1966 ja toimi siellä opettajana vuoteen 1978. Terho Sakki sai professorin arvonimen vuonna 1982.

Päivitetty 23.4.2021