ANNELI SIPILÄINEN
(1940)
Anneli Sipiläinen opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1967–1971. Ensimmäisen kerran hänen teoksiaan oli esillä Helsingissä 1967. Anneli Sipiläinen kuuluu maamme keskeisiin kuvanveistäjiin.
Anneli Sipiläisen työskentelyä on hallinnut kaksi klassista veistäjän materiaalia, pronssi ja puu. Hän on myös välillä kokeillut muitakin materiaaleja kuten betonia ja terrakottaa. Anneli Sipiläinen on etsinyt pronssiveistoksissaan realismiin pitäytyen sulavaa liikettä, rytmiä, plastista muotoa ja pinnan eloisaa muotoilua. Ihminen on ollut taiteilijalle keskeinen aihe ja sen piiristä voidaan erityisesti ottaa esille välittömät ja makeilemattomat lapsikuvat. Erityisen taitava Anneli Sipiläinen on ollut hienovaraisen liikkeen ja tasapainon ilmentäjä pronssiveistoksissa. Taiteilija on myös rohkeasti irrottautunut perinteisistä aiheista kohti abstraktimpaa muotokieltä. Usein hänen veistoksissaan kohtaavat pyhä ja arkinen.
Anneli Sipiläisen veistäjän käsissä puu taipuu suuriksi monumentaaliveistoksiksi yhtä hyvin kuin pieniksi intiimeiksi teoksiksi. Sipiläinen sekä veistää puusta että hyödyntää luonnosta löydettyjä oksia ja puiden runkoja tai kierrätettyjä materiaaleja vaikkapa hirsiä. Kärsivällisesti Anneli Sipiläinen työstää luonnonmateriaalista teoksen, jossa yhdistyvät taiteellinen näkemys sekä kunnioitus luontoa kohtaan. Anneli Sipiläisen julkisia teoksia on Hyvinkään lisäksi Ystävyyskaupunkiveistos, 1981, pronssi, (Kiovanpuisto, Tampere) ja Matkan varrella, 1987, pronssi (Terveyskeskus, Riihimäki) ja Maan lapset, 2011, puu (tavaratalo Pasaati, Kotka).