Tänään laitamme jalkaan lenkkarit, lumi poissa ja aurinko lämmittää. Odotamme päiväkodin portilla viimeisiä metsäretkelle lähtijöitä. Millään ei jaksaisi enää odottaa, tulisivatpa jo kaikki, niin päästäisiin lähtemään!
”Mitä puhelimella voi tehdä”, kysyy aikuinen. ”Mä oon pelannu”, vastaa jonon ensimmäisenä oleva tyttö. ”Sit sillä voi kattoo videoita ja soittaa” sanoo vieruskaveri.
”Olettekos kuunnelleet puhelimella sammakoiden kurnutusta?” Ensin lapset ovat aivan hiljaa ja sitten joku sanoo, ettei ole kuunnellut. Mutta kaikki kyllä haluaisivat nyt kuulla, kuinka sammakot kurnuttavat.
”Ensin kuuluu linnun laulua ja sitten tulee sammakon kurnutus”, sanoo aikuinen ja laittaa puhelimen muutaman lapsen korvan lähelle.
http://www.sammakkolampi.net/sammakkoelaimet/index.html
Sammakon kurnutusta kuunnellen odottaminen on mukavaa ja pian ovat kaikki valmiina metsäretkelle.
Viime reissulla näimme metsässä hangella rusakon jälkiä. Jäljistä otettiin valokuvia, tällä kertaa näimme, kuinka suuri, pitkäkorvainen rusakko hyppi tien yli. Kuvaa eivät lapset ehtineet ottaa, niin lujaa rusakko hyppi.
Kevään edetessä lapset ovat olleet kiinnostuneita sammakoista. Niistä on laulettu ja
askarreltu. Ryhmätilassa on sammakkolammen kuva, siinä on koko suku paikalla! Sukukuva on innoittanut lapsia keskustelemaan ja pohtimaan sammakoiden elämää. Erityisesti ruokailujen lomassa on ollut luontevaa jutella sammakoista samassa
pöydässä istuvien ryhmäkavereiden ja aikuisen kanssa. 
Olemme perillä ja lapset löytävät kiviltä hyvät istuinpaikat. Katselemme ensi lasten kanssa kuvia sammakoista ja sitten Anne lukee sadun ”Sammakkoprinssi”. Ennen sadun alkamista, pohdimme yhdessä, mistä satu voisi kertoa? Pitkin matkaa Anne keskeyttää sadun lukemisen ja kyselee lasten ajatuksia sadun tapahtumista. Lapset kertovat pohdintojaan siitä, miksi prinsessa toimi tavallaan ja mitä sammakko teki. Sadun päätyttyä lauloimme vielä ”Sammakkomummo”-laulun ja sitten metsä kutsui leikkijöitä.
Osa lapsista jatkoi edellisillä kerroilla syntynyttä leikkiä. Muutamat lapset löysivät maasta ihmeellisiä asioita ja juttuja. ”Tuu kattoon Anne”, kuului puiden takaa. Siellä oli keppi ja kepissä oransseja jälkiä. Mitähän nuo pallot oikein ovat? Niistä piti ottaa valokuva. 
Sitten löytyi leppäkerttu ja sekin lapset kuvasivat.
Aiemmin tehdyt sammakkoaskartelut olivat rohkaisseet ja tukeneet lapsia keskustelemaan sammakoista. Nyt, retken jälkeen ryhmätilan seinälle laitettiin kuva Sammakkoprinssi- sadusta. Ja tietysti seinälle pääsivät myös metsässä katsotut kuvat sammakonkudusta, nuijapäistä ja aikuisesta ruskeasta sammakosta .
Metsäretken jälkeen lapset halusivat piirtää sammakkoja, sammakonkutua ja sammakonpesiä. Niistä tuli hienoja, piirrokset laitettiin ryhmätilan oveen, sammakkokuvien viereen.
Mitähän seuraavalla kerralla yhdessä teemmekään? Siitä lisää myöhemmin!
13.5.2019
Tämä on kolmas yhteinen retkiaamumme. Odottelemme portilla vielä viimeisiä tulijoita, samalla kuuntelemme ”Raparperin alla”- laulun.
Sitten joku tytöistä haluaisi kuulla ”Peppi Pitkätossun” ja viimeiseksi kuuntelemme erään pojan toiveesta Robinin Boom Kah-laulusta osan.
Perillä metsässä etsimme lasten kanssa sammakoiden pesiä. Niitä olikin koko metsä täynnä. Pesän löytänyt lapsi kuvasi ensin tabletilla itsensä eli otti selfien ja sitten lapsi otti valokuvan tabletilla löytämästään sammakon pesästä. Päiväkodissa lasten ottamat valokuvat tulostettiin. Tulostetusta valokuvasta jokainen lapsi kertoi joko sadun tai kertoi, mitä valokuvassa oli. Tarinoinnin jälkeen lapsi piirsi liiduilla kertomansa alle. Nyt on Hiidenkiukaan päiväkodissa upeita sammakoiden pesäkuvia esillä kaikkien ihailtavina.
Leikki-aikana metsän tutkiminen oli mieluisaa. Muutama lapsi löysi madon suuren kiven alta. Tässä lasten kuvaama upea mato. Kuvaksen jälkeen mato pääsi taas nukkumaan kiven alle. 