Hei, me olemme kaksi lukemisesta lumoutunutta sosionomiopiskelijaa Laurea ammattikorkeakoulusta. Seuraavaksi esittelemme opinnäytetyömme , jonka tavoitteena oli saada myös lapset lumoutumaan siitä moniaistillisuutta hyödyntäen. Halusimme selvittää, miten lapset reagoivat moniaistillisuuteen lukutuokiolla. Opinnäytetyömme toteutettiin toiminnallisena yhteistyössä Hyvinkään varhaiskasvatuksen kanssa. Tässä blogipostauksessa käymme läpi työmme sisältöä, toteutusta ja tuloksia. Haluamme sinun saavan tästä julkaisusta vinkkejä työhön ja arkeen.
Opinnäytetyön teoriapohja kattaa varhaiskasvatuksen, vieras- ja monikieliset lapset, kokonaisvaltaiseen oppimisen, moniaistilliseen toiminnan, lasten kehityksen sekä lukemisen merkityksen. Nämä teoriat loivat pohjan työlle. Työn toiminnallinen osa järjestettiin pienryhmissä lasten kanssa, niin että kullakin tuokiolla oli mukana kahdesta kolmeen lasta. Pienryhmissä oli 3- ja 5-vuotiaita vieras- ja monikielisiä lapsia. Ne toteutettiin syys-lokakuussa 2019. Toimintatuokiot toteutettiin kirjallisuuden avulla hyödyntäen moniaistillisuutta kokonaisvaltaisen oppimisen näkökulmasta. Menetelminä käytettiin havainnointia ja videokuvausta. Jokaisella tuokiolla käytettiin myös kuvallista tukea.
Kokonaisvaltaisessa oppimisessa liittyvät yhteen tunteet, tiedot, taidot, toiminta, aistien välittämät havainnot, kehollinen elämys, kieli ja ajattelu. Oppimista tapahtuu leikin kautta, havainnoimalla, tarkkailemalla, jäljittelemällä, liikkumalla, tutkimalla, annettuja tehtäviä tekemällä sekä taiteiden ja itseilmaisun kautta. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018 2019, 21-22.)
Moniaistillisuudella tarkoitetaan kaikkia aisteja ja niiden vaikutusta yhdessä ja erikseen. Ihminen käyttää monissa toiminnoissaan usean aistin toimittamaa tietoa yhtä aikaa. Aistimuksiin vaikuttaa myös yksilölliset valmiudet, sosiaalinen ympäristö ja vuorovaikutuksellisuus. Eri ihmiset oppivat paremmin eri aistien kautta, niinpä aistien laaja-alainen hyödyntäminen oppimisessa on tärkeää. (Saarinen 2014, 15.) Selkeys, havainnollisuus ja toiminallisuus tukevat ymmärtämistä. Edellytykset oppimiseen mahdollistaa toisto, konkreettisuus sekä eri aistikanavien käyttö ohjauksessa. (Kivijärvi 2017, 255-256.)
Kielellisessä kehityksessä aikuinen pystyy rohkaisemaan lasta vastavuoroisuuden sekä arvostavan suhtautumisen kautta. On osoitettu aikuisten ja lasten yhteisten luku- ja leikkitilanteiden olevan todella merkittäviä lasten kielen kehityksen kannalta. Kieli on moniulotteisempaa ja keskustelu pidempää näissä tilanteissa kuin arjessa. Varhaiskasvatuksen tulee tarjota lapselle mahdollisuuden tutustua lastenkirjallisuuteen luoden myönteinen suhde kirjoihin ja lukemiseen. Sensitiivisyys korostuu, kun lapset ovat eri tasoilla kielellisessä kehityksessä sekä kotona tapahtuva lukeminen ei välttämättä ole päivittäistä. Lukuhetkien pitäisi olla niin yksilöllisiä, pienryhmän keskeisiä kuin koko ryhmän yhteisiä. Vaikka rauhoittuminen ja kiireettömyys ovat merkittäviä tavoitteita lukuhetkille, täytyy lukemista toteuttaa myös muiden tavoitteiden pohjalta. Perinteisten uni- ja lepohetkien lisäksi täytyy tarjota lapselle myös luku-, loru- ja satuhetkiä, jolloin lapsi on aktiivisena toimijana keskustellen, jakaen kokemuksiaan tai eläytyen. (Suojala 2009, 41-42.)
Ääneen lukeminen on äärimmäisen arvokasta. Lukuhetkistä jää muistijälki, sillä kirjan lukemisen kautta syntyy fyysinen ja psyykkinen tunnesidos. Tutkimuksissa on selvinnyt lapsen hyötyvän aikuisen ääneen lukemisesta jopa 13-vuotiaaksi asti. (Heikkilä-Halttunen 2015, 132.) Lukemaan oppimista edistää juurikin lasten ja aikuisten yhteiset lukukokemukset, kirjastokäynnit sekä kirjojen saatavilla oleminen (Nurmi ym. 2014, 53).
Kuvien käyttö vieras- ja monikielisten lasten kanssa auttavat toisen kielen oppimisessa sekä tukevat kommunikaatiota. Kuvat luovat lapselle merkityksen sanotulle sanalle, mikä mahdollistaa ymmärryksen asiasta tai tilanteesta, vaikka lapsi ei varsinaisesti ymmärtäisi kieltä. Lapsi pystyy tunnistamaan asian tai sanan äidinkielellään kuvallisen tuen avulla. Kuvien käyttö helpottaa sanojen muistamista. Lapsen mahdollisuudet itseilmaisuun laajenevat, vaikka hän ei osaisi tai uskaltaisi puhua vierasta kieltä. Osallisuuden tunne kasvaa kuvallisen tuen ansiosta. Kuvat tukevat myös vuorovaikutusta. Vaikka vieraan kielen puhuminen alkaisi luonnistua ei kuvallista tukea kannata lopettaa, sillä ne antavat lapselle mahdollisuuden täsmentää ja laajentaa ilmaisuaan. (Gyekye & Ruponen 2018, 352-353.)
Seuraavaksi esittelemme toimintatuokioiden sisältöä, toteutusta ja havaintoja. Valitsimme kirjat tuokioihin sen mukaan, mitä aisteja tavoitteenamme oli aktivoida kunkin tarinan avulla. Tuokioihin liittyi myös edellisen kerran muistelu. Tuokioiden lopuksi lapsilta kysyttiin palautetta suullisesti ja kuvallisesti, jolloin lapset saivat halutessaan näyttää tulostetuista hymynaamoista mielipiteensä tuokiosta.
Ensimmäisessä tuokiossa kirjana oli Kolmikon hedelmäretki (Nilsson Thore 2019), jossa kolme lasta tutustuu päiväkodissa hedelmiin haistelleen ja maistellen. Tuokiossa luettiin kirja lasten tahtiin. Kirjan loppuessa otettiin esille kirjassa esiintyneet hedelmät. Ne olivat sekä kokonaisina että valmiiksi pilkottuina. Ajatuksena oli tutkia, haistella, katsella, ihmetellä sekä maistella hedelmiä. Kaikille lapsille annetiin heidän tarvitsemansa aika tähän. Ohjaaja luki kirjan uudestaan, jolloin lapset saivat vielä syödä hedelmiä.
Havaintoja: Kirjan ensimmäisellä lukukerralla osa lapsista oli levottomia. Kirjan toisella lukukerralla, lasten syödessä samalla hedelmiä, oli heidän keskittymisensä tarinaan kiitettävää. Tällöin yhden lapsen keskittyminen suuntautui ainoastaan hedelmän syömiseen. Lapset pitivät hedelmien tutkimisesta, erityisesti niiden syömisestä. He olivat vuorovaikutuksellisia ja innostuivat toistamaan sanoja. Mielestämme lukutuokiolla kannattaa hyödyntää makuaistin aktivoimista positiivisen vasteen saamiseksi.
Toisessa tuokiossa käytettiin Satu sinisestä merestä satua kirjasta Aistiseikkailu, elämyksiä ja toimintaa koko vuodeksi (Saarinen 2014, 52). Satu toteutettiin sekä niin sanotusti normaalina satuna että liikuntasatuna. Taustalla oli musiikkia meren kohinasta. Ensimmäisellä lukukerralla satu luettiin selkokielellä hitaasti kaikkien maatessa vatsallaan sinisellä patjalla. Ennen toista lukukertaa ohjeistettiin satuun tulevan myös liikettä. Ohjaaja näytti esimerkillään mallintamalla lapsille, kuinka he voisivat liikkua sadun edetessä. Toinen lukukerta aloitettiin vatsalla makuulta ja päätettiin siihen, mutta sadun edetessä niin hypittiin kuin heiluttiin sekä kovaa että hiljaa.
Havaintoja: Sininen jumppapatja aktivoi lapsia liikkeeseen jo ensimmäisellä lukukerralla. Kuvallinen tuki oli merkityksellistä. Se lisäsi muuten levottomien lasten keskittymistä, sillä itse satu oli tekstimuodossa yhdellä A4 arkilla. Papunetin kuvat meren elävistä ruokkivat lasten vuorovaikutuksellisuutta, mikä tuli ilmi muun muassa eleiden, ilmeiden ja huudahdusten kautta. Yksi lapsista oli kiinnostunut erityisesti musiikista. Liikuntasadun aikana ohjaajan liikkeiden mallintamisella ja omalla heittäytymisellä sekä sadun lukemisen yhtäaikaisuudella oli merkitystä lasten innokkuuteen toistaa ohjaajan liikkeitä. Lasten innostus näkyi ja kuului.
Seepra joka oli liian vikkelä
Kirja Seepra joka oli liian vikkelä (Desmond 2014) luettiin kolmannessa tuokiossa. Tuokiota varten rakensimme majan, josta jätimme havainnoinnin ja videokuvauksen takia yhden sivustan auki. Valonlähteinä olivat tilan työpistevalaistus ja ohjaajan taskulamppu. Huoneessa oli hämärää, muttei täysin pimeää. Lapset ohjattiin majaan, jossa ohjaaja oli mahallaan majan lattialla. Kirja luettiin lasten tahtiin taskulampun valon avulla.
Havaintoja: Kirjan kuvat ja kuvallinen tuki olivat merkityksellisiä myös tässä tuokiossa. Kuvat kiinnostivat osaa lapsista todella paljon. Lasten vuorovaikutuksellisuus tuli ilmi eleiden, sanojen toistamisen, ihmettelyn ja äidinkielellään puhumisen kautta. Maja itsessään ei herättänyt lapsissa suurta kiinnostusta, toisin kuin oletimme. Taskulampun kokeileminen kiinnosti lapsia. Tuokiolla lasten keskittymisestä päätellen voidaan kuitenkin todeta tarinan ääneen lukemisen olleen mieluisaa toimintaa.
Opinnäytetyön tuloksia
Opinnäytetyön tuloksena saatiin arvokasta tietoa moniaistillisuuden käyttämisestä lukemisen tukena varhaiskasvatuksessa. Lapset reagoivat eri tavoin moniaistillisuuden hyödyntämiseen. Reagointi tuli ilmi muun muassa eleiden ja vuorovaikutuksellisuuden kautta. Kielen kehityksen osa-alueista onnistuimme kehittämään vuorovaikutustaitoja ja kielen ymmärtämisen ja tuottamisen taitoja. Toimintatuokiot mahdollistivat lapsille tilaisuuden omaksua suomen kieltä. Kuvien käytön kautta lapset kiinnostuivat kielestä. Pienryhmätoiminnassa lapsi tuli aidosti kohdatuksi, kuulluksi ja nähdyksi. Ohjaajan äänenkäyttö, eläytyminen sekä eleet ja ilmeet motivoivat lasta keskittymään ja eläytymään tarinaan. Myös sanotun toisto ja tauotus olivat tärkeitä vuorovaikutuksellisuudessa. Koimme oleelliseksi myös puheen selkeyden ja rauhallisuuden. Havaintoihin perustuen voidaan todeta: Makuaistin aktivoiminen paransi pääosalla lapsista keskittymistä ja liikkeen yhdistäminen lukemiseen toi ilmi mallintamisen ja kuvien käytön tärkeyden vieras- ja monikielellisten lasten kanssa toimiessa.
Ajatuksia ja ideoita toimintaan
- Kiinnitä huomiota tilan ja välineiden valintaan. Tietyt välineet voivat merkitä lapsille toista kuin aikuisten suunnitelmissa. Myös pieni tila voi tarjota suuria elämyksiä.
- Mahdollisessa majassa täytyy olla hyvin tilaa kaikille. Kokeilemisen arvoista: pelkän taskulampun käyttö valonlähteenä kirjaa luettaessa.
- Lapsien mukaan ottaminen koko toiminnan ajaksi suunnittelusta arviointiin. Loppuun kulutettu kirja voi antaa uusia mahdollisuuksia, kun sen lukemiseen lisää moniaistillisuutta. Lukutuokion maja voi olla lapselle merkityksellisempi, jos hän on päässyt rakentamaan sitä myös.
- Kiireettömyys; kun ohjaaja voi olla aidosti läsnä, välittyy tunne myös lapsille. Tästä hyötyy myös ohjaaja.
Julia Merikari ja Sanna Heikkinen
Desmond, J. 2014. Seepra joka oli liian vikkelä. Hytti, S. Helsinki: Lasten Keskus.
Gyekye, M. & Ruponen, U-M. 2018. Teoksessa Pihlaja, P. & Viitala, R. (toim.) Varhaiserityiskasvatus. Keuruu: PS-kustannus, 339-362.
Heikkilä-Halttunen, P. 2015. Lue lapselle! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen. Keuruu: Atena Kustannus.
Kivijärvi, T. 2017. Vieras- ja monikielisen lapsen ja perheen tukeminen. Teoksessa Hujala, E. & Turja, L. Varhaiskasvatuksen käsikirja. Juva: PS- kustannus, 250-262.
Nilsson Thore, M. 2019. Kolmikon hedelmäretki. Raija Rintamäki. Karkkila: Kustannus-Mäkelä.
Nurmi, J-E., Ahonen, T., Lyytinen, H., Lyytinen, P., Pulkkinen, L. & Ruoppila, I. 2014. Ihmisen psykologinen kehitys. 5., uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus.
Saarinen, S.L., 2014. Aistiseikkailu. Elämyksiä ja toimintaa koko vuodeksi. Jyväskylä: PS-Kustannus.
Suojala, M. 2009. Lastenkirjallisuus kielen ja kuvittelukyvyn laajentajana. Teoksessa Ruokonen, I., Rusanen, S. & Välimäki, A-L. Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa: Iloa, ihmettelyä ja tekemistä. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, 40-47.
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. 2019. Helsinki: Opetusministeriö.