Eräänä aamuna Illantuikkeiden kaapista löytyi keppi. Ihan tavallisen puunoksan näköinen, mutta jotain erikoista siinä oli; sillä pystyi kirjoittamaan ja mikä ihmeellisintä sillä pystyi taikomaan hiljaisuutta ja muita tärkeitä asioita, jos vain muisti sanoa taikasanat:
ABRAKADABRAHOKKUSPOKKUSFILIOKKUSSIMSALABIM.
Lapset alkoivat heti opetella taikasanan käyttöä:
HOKKUT POKKUT SIMPALI POKKUT PIM...
Joku lapsista arveli, että keijut olivat varmaan tuoneet taikasauvan päiväkotiin. Päätimme ryhtyä etsimään tietä Taikametsään, jossa keijut tiettävästi asustivat peikkojen, tonttujen ja metsän eläinten kanssa. Lähdimme heti seuraavana retkipäivänämme kohti lähimetsää, siellä saattaisi vilahtaa keijun siipi tai tontun lakki.
Jätimme suuren kiven päälle keijuille viestin käynnistämme…
Seuraavalla retkellämme löysimme metsästä jotain tosi kummallista.
'Löytyi joku penkki.' 'Me nähtiin aamulla metsässä toi lelupenkki kivellä.'
'Penkki ei päässyt irti.' 'Se on varmaan jonkun keijun penkki.'
Kiven päällä kökötti tosiaankin pieni tuoli. Otimme tuolin mukaan päiväkotiin, palautamme sen heti keijuille, jos ne tulevat sitä etsimään.
Saimme postia Taikametsästä: kuvakortteja, joissa kaikissa näkyi Taikametsän asukkaita.
Pakkasimme kortit reppuun ja lähdimme retkelle. Kesy orava näytti meille suunnan, minne kannattaisi lähteä.
Eräässä kortissa oli iso sieni. Näimme matkalla paljon sieniä, joita pysähdyimme tutkimaan.Haisevalle sienelle 'keksimme' nimen limanuljaska. Se kuulosti meistä hauskalta.
Ohitimme varovasti sienet, joiden epäilimme olevan myrkyllisiä. Puusta löytyi salaperäisiä merkkejä, emme ymmärtäneet mitä ne tarkoittivat, joten päätimme siirtyä juoksujalkaa tuttuun metsikköön. Matkalla keräsimme mukaan käpyjä, kiviä ja keppejä. Niistähän voisi maalata vaikka ötököitä.
Värikäs puu oli heitellyt lehtiään pitkin nurmikkoa, keräsimme lehdet tietysti mukaamme!
Lapset alkoivat etsiä pihalta johtolankoja, joiden mukaan löytäisimme tien Taikametsään. Ja löytyihän niitä lankoja, emme kuitenkaan keksineet mitä ne tarkoittivat.
Tutkimme Katja Keiju-kirjasta kuvia, miltä Taikametsässä voisi näyttää.
Taikametsästä lennähti surullinen keiju Illantuikkeiden luo. Rakensimme sille turvallisen paikan ikkunalle. Keiju ilahtui vähän, kun huomasi meidän löytäneen hänen kadonneen tuolinsa.
Taikametsän joella uiskenteli laivoja ja veneitä lähes joka päivä. Myös delfiini ja käärme kävivät polskimassa joessa.
Lapset alkoivat pohtia miksi keiju näyttää niin surulliselta. 'Ei se enää ole surullinen, se miettii' Mitähän se miettii? 'Siltä on varmaan kadonnut jotakin' Mitä se voisi olla? 'Siltä on kadonnut ...KUUSI! Lapset piirsivät kartan reitistä Taikametsään. Lähdimme samantien retkelle seuraten kartan ohjeita.
Kierrä päiväkodin ympäri, etsi iso puu, sen takaa löytyy aarre!
Aarretta emme löytäneet, vaikka kysyimme parilta lenkkeilijältäkin apua!
Olisikohan täm se keijuilta kadonnut kuusi?
Muutaman päivän kuluttua jatkoimme Taikametsän etsimistä ja lähdimme taas retkelle läheiseen metsikköön.
Isot kuuset seisoivat salaperäisen näköisinä, joten päätimme tutkia niiden kiemuraiset juuret erittäin tarkasti. "Täällä on kolo!"
’ Tämä on keijun peitto! ' ' Täällä on taikapölyä' ' Löytyi aarrearkku täältä puun juurelta, kun mä kaivoin'
' Se oli kaikkein tärkein; mä löysin sen aarrearkun, mä löysin sen maasta'
Löysimme erikoisen aarrearkun lehtikasasta puun juurelta. Tutkimme sitä joka puolelta, mutta emme uskaltaneet kuitenkaan avata sitä, koska mielestämme sieltä kuului jotain ihmeellistä ääntä... Pakkasimme aarrearkun reppuumme ja päätimme viedä sen päiväkodissa asustavalle surumieliselle keijulle.
' Oli kyllä ihme retki, nähtiin koloja'
' Huh huh, olipas pitkä päivä'
Illantuikkeet saivat postia Taikametsästä. Pöllöpussi oli jätetty portin ulkopuolelle pyörän koriin.
Pussin sisältä ryömi esiin pieni sinitukkainen peikko. Mielestämme peikko vaikutti kiltiltä ja ystävälliseltä, joten pyysimme sitä jäämään keijutytön seuraksi.
Kävi ilmi, että peikko oli tullut etsimään keijua ja molemmat ilahtuivat kovasti tavatessaan pitkästä aikaa. Peikkokaan ei muistanut enää reittiä takaisin Taikametsään, joten etsintää täytyisi vieläkin jatkaa.
Keksimme lasten kanssa, että voisimme järjestää tanssiaiset Taikametsän väelle. Ehkäpä saisimme vieraaksi myös lisää keijuja, peikkoja ja tonttuja.
Tuumasta toimeen, pukeuduimme asuihin, joiden arvelimme miellyttävän Taikametsän väkeä.
Tanssahtelimme kauniiden keijusävelmien soidessa ja hyppelimme hassujen peikkolaulujen tahdissa. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa!
Liikuntatuokiolla päätimme harjoitella Taikametsän maastossa kulkemista. Seurasimme mutkittelevaa polkua ja keräsimme matkalta löytyneet ihmeelliset palikat mukaamme. Vaikein osuus polulla oli kaatuneen puunrungon päällä tasapainoilu. Saatuamme tehtävät onnistuneesti suoritettua pääsimme palkkioksi Taikametsän peuhupesään hyppimään.
Eräänä päivänä lapset alkoivat maalata yhdessä isoa vihreää maisemaa. Heidän mielestään lopputuloksena oli aivan selvästi Taikametsän kuusikko. ' Onko tää Taikametsä? '
' Voi, kun tää on ihana, tää näyttää ihan maisemalta.'
' Tää näyttää ihan sadun pihalta. ' ' Miltä tämä huone näyttää? ' ' Ihan metsältä, Taikametsältä!.'
Taikametsän surullinen keijukin ikkunalla näytti melkein hymyilevän. Siitä oli varmasti mukava katsella kotoisia maisemia.
Ja eipä mennyt aikaakaan, kun keijun luo ilmestyi uusia vieraita Taikametsästä.
' Onko noi oikeita tonttuja? '
' Ne on ilmestyneet sillä välin, kun me nukuttiin. '
' Siellä on aarrearkku, se on vähän auki. ' Aarrearkun vieressä on jotain, siinä on kahva,'
' Ja tuolla on toinen tonttu... niillä on joku säkki. 'Tontut vilkuttelivat meille iloisesti, ne olivat tuoneet mukanaan kauniisti loistavan valohelminauhan.
Taikametsän joulukalenteriin kirjoitettiin yhdessä lasten kanssa tarinaa metsän syntymisestä. Joka päivä pääsi joku lapsista kurkistamaan kuusen alle. Pikkujoulujuhlissa vanhemmat ja lapset koristelivat metsään uusia puita.
Tarinasta tuli tällainen:
’Aina kun Taikametsässä kaatuu puu, keijut taikovat tilalle uuden. Metsässä on kuusia jo kaksi, päivä päivältä kasvaa metsä suuremmaksi. Taikametsässä on taikasauva, se sanoo simsalabim. Peikon metsässä peikko jahtaa keijua, se seuraa sitä kuusen luo. Siellä on tonttu ja yksi yrittää kalastaa siellä kaloja. Tonttu syö kuusia, se syö puita. Toi tonttu seuraa keijua ja saa napattua sen, vie sen omaan kotiin ja syö sen kanssa. Tontut auttaa joulupukkia ja joulupukki laittaa säkkiin lahjoja. Keiju taikoo puita ja kukkia ja kuusia. Karhu paistaa nakkeja korpille. Kuusi kaatuu, keiju taikoo uuden puun, korppi näkee ja lentää pois. Vesi sataa, sitten tulee ilta ja sitten tulee sateenkaari ja kun on tosi pimeetä, se katoaa puun taakse. Pupu on leikkimässä metsässä yhden jäniksen kanssa. Siemenestä kasvaa omenapuu. Peikot tulee auttamaan keijua. Pöllö huutaa hu huu. Nalle leikkii pupun kanssa piilosta. Keijut ja peikot tekevät hassuja temppuja. Metsässä on vuori, siellä on keijuja. Ei mahdu enää kuusia. Keiju on taikonut kaikki kotiin taikasauvalla. Keijut ja peikot ei pääse kauppaan eikä kalastamaan eikä uimaan. Joulupukki tulee ja tuo lahjoja minulle, minulle, minulle ja minulle. ’
Sateisena joulukuun päivänä lähdimme katsomaan olisiko lähimetsään ilmestynyt uusia vihjeitä Taikametsästä.
' Kato, peikon jälki.' ' Tässäkin on peikon jälkiä.' ' Ei oo peikon jälkiä kiven takana.' ' Peikko on rikkonut puun, keiju taikoo uuden.'
' Joku heiluu puussa.' ' Toi on varmaan peikon pussi.'
' Arvaa mitä, se on joulupukin pikku kassi, se tuo meille lahjoja!'
Eräässä Taikametsän laulussa kerrotaan, että...
' Kannon päällä mönkii peikko kuuluu tömp tömp tömp töö,
sadesäällä hassu veikko laulaa lal lal lal laa...'
Mutta tällä kertaa peikko olikin ryöminyt kuusen koloon sadetta pakoon. Otimme peikon sekä puunoksalla kököttäneen tontun mukaamme päiväkotiin.
Joululoman aikana Taikametsä-ikkunasta oli kadonnut kaikki muut paitsi surumielinen keiju. Se istui edelleen tuolillansa.
Lähdimme etsimään kadonneitten peikkojen ja tonttujen jälkiä metsästä, mutta emme nähneet vilaustakaan heistä. Sen sijaan löysimme Taikalähteen. Jokainen heitti lähteeseen kiven ja esitti niin salaisen toiveen, ettei sitä voinut kertoa kenellekään.
Erään kannon kolosta kurkisti pieni arka hiiri. Kysyimme hiireltä mitä sille kuuluu. Sillä oli kova nälkä ja se pyysi meitä antamaan nakkeja ja leluja. Koska meillä ei ollut mukana eväitä, pyysimme hiirtä lähtemään mukaamme päiväkotiin.
Tarina jatkuu...