Eräänä päivänä Tarinatuvan kaksi lasta järjestelivät kirjoja käytävälle. He nostivat niitä pystyyn ja laskivat lattialle lappeelleen. He hakivat kirjoja näiltä paikoilta, katselivat niitä ja veivät taas takaisin.
Kun aikuinen malttoi seurata touhua hetken, hänelle selvisi, että lapset leikkivät kirjastoa. Minkä ihanan leikki-idean he ryhmälle antoivat!
Pidettiin lastenkokous, jossa keskusteltiin lempikirjoista ja siitä millaisista aiheista lapset haluaisivat kirjoja katsella ja lukea. Pidettiin huoli, että kaikki saivat kertoa toiveensa, jotka kirjattiin ylös. Kokousmuistio mukanaan kasvattaja lähti pääkirjastoon kirjoja lainaamaan. Mukaan tarttui lisäksi muita pedagogisin perustein valittuja kirjoja.
Lapset alkoivat askarrella itselleen kirjastokortteja. Kirjojen kuvat ja viivakoodit etsittiin Papunetistä, korttiin kirjoitettiin oma nimi ja sitten se laminoitiin.
Porukalla kävimme muissa ryhmissä lainaamassa pieniä patjoja lukunurkkaukseen ja pieniä reppuja kirjojen kuljettamiseen.
Päiväpiirissä luimme kirjan MINÄ LUEN NYT, keskustelimme siitä miten tarinat ja kuvat syntyvät, miten kirjat tehdään. Lapset saivat kertoa miten heidän mielestään kirjoja täytyy käsitellä.
Perustimme nukkariin kirjaston, joka on helppo rakentaa ja purkaa, koska tilaa ei muualla ole. Kirjat järjestettiin kauniisti ja lukunurkkauksesta tehtiin kutsuva.
Lapset etsivät säilytysrasiasta oman kirjastokortin.
Sekä valitsivat itselleen repun, johon kirjastokortti huolellisesti pakattiin.
Lainauslaitteen käyttöä opettelimme yhdessä vain hetken, kun se sujui jo hienosti.
Lapset saivat lainata yhden kirjan kerrallaan, jotta se valittiin huolella. Sitä luettiin ja tutkittiin patjoilla. Keksimme, että on olemassa erilaisia kirjoja – on olemassa satukirjoja ja tietokirjoja. Kun kirja oli luettu, se palautettiin ja lainattiin uusi.
Leikkiä leikittiin kolmen ja neljän lapsen pienryhmissä. Kasvattaja oli ensin kiinteästi mukana, mutta uusilla leikkikerroilla lapset rakensivat ja veivät leikkiä eteenpäin itse. Juuri kun leikki alkoi laajeta. Kirjastoon otettiin mm. mukaan eväitä, tuli korona, joka lähes tyhjensi päiväkodin ja leikki tyrehtyi siihen. Pääkirjastoon suunniteltu retki linja-autolla jäi tekemättä, koska kirjasto meni kiinni. Mutta onneksi leikkiä voi jatkaa milloin vain.
Varhaiskasvatuksen opettaja Sari Vento-Makkonen
Leikkituvan Pupu tykkää-kirjaprojekti pienryhmissä
Pupu tykkää-kirja on helppolukuinen, värikäs ja ulkoasultaan selkeä. Kirja sopii iästä tai kehitystasosta riippumatta kaikille lapsille. Eläinhahmot kiinnostavat ryhmämme lapsia. Projekti suunniteltiin toteutettavaksi maalis-toukokuussa.
Kirjaa luettiin sekä Lukulumo-sovelluksesta että kirjasta. Tarina heijastettiin valkokankaalle ja yhdessä keskusteltiin kirjan hahmoista ja tapahtumista. Kirjaa luettiin myös pienryhmissä ja keskustelun pohjalta aikuinen kuvitti suurelle paperille lasten havaintoja ja ajatuksia tarinasta. Lapset valitsivat kirjan eläinhahmoista itselleen mieluisen hahmon väritettäväksi. Pienryhmissä askarreltiin omat keppiteatterinuket (puput).
Projektin oli suunniteltu jatkuvan lasten omilla teatteriesityksillä, muiden eläinhahmojen askartelemisella ja taiteellisella ilmaisulla. Ystävyysteema, viikon henkilö, laulut, lorut ja kevään tuleminen ja luonnossa tapahtuvat muutokset ja metsäretket olisivat olleet projektiin liittyviä käsiteltäviä asioita.
Projekti jäi kesken kevään poikkeustilanteen vuoksi.
Varhaiskasvatuksen opettaja Virpi Uuksulainen