Tukiviittomakoulutusten ottaminen osaksi Leikin lumoa -hanketta on tuonut valtavan määrän lisää viittomainnostusta ja -osaamista varhaiskasvatuksen arkeen. Viittovien käsien määrän lisääntyminen on saanut minut äärimmäisen iloiseksi. Jatkuvasti tihenevään tahtiin olen saanut kuulla ja nähdä innostuneita ja onnistuneita kokemuksia siitä, miten tukiviittomien käyttö on parantanut vuorovaikutustilanteita ja ollut tärkeä tuki monen lapsen kommunikointitaitojen kehitykselle. Mahtavaa Leikin lumoa!
Tutkimushavaintojen perusteella tiedetään, että tukiviittomien käyttö vahvistaa myös puheen ja kielen kehitystä. Onkin hyvin mahdollista, että viittomien käyttö laukaisee lapsen puhuttujen ilmauksien käytön. Tämä perustuu siihen, että varhainen tukiviittomien käyttö parantaa vuorovaikutustilanteiden laatua sekä mahdollistaa kommunikoinnin ja kanssakäymisen toisten ihmisten kanssa jo ennen puhutun kielen käyttöä. Korostankin usein koulutuksissani sitä, että kieli opitaan aina vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Kaikki erilaiset keinot, jotka mahdollistavat vuorovaikutuksen ja viestien välittämisen muiden kanssa, joko aktiivisena tai passiivisenakin osapuolena, ovat tärkeitä kielen ja kommunikoinnin kehittymiselle.
Yksi tukiviittomien tarjoama hyöty liittyy niiden kontaktia ja katseyhteyttä vahvistavaan luonteeseen. Etenkin pienten lasten kohdalla yleensä ”silmä voittaa korvan”, eli näköaistin välittämä tieto saavutetaan paremmin kuin kuuloaistin. Näkemiseen perustuva viestintä houkuttelee katseyhteyteen ja kontaktiin, joten sillä on myös tarkkaavuutta lisäävä vaikutus. Viittomien, osoittamisen, eleiden ja ilmeiden käyttö puheen rinnalla tekee vuorovaikutuksesta ja kommunikoinnista pelkkää puhetta moniaistisempaa ja siten kaikille helpompaa. Joskus tietenkin viittovista aikuisista saattaa tuntua siltä, ettei lapsi pysähdy katsomaan aikuista ja viittomaa. Vaaditaankin pitkäjänteisyyttä ja luottamusta siihen, että tukiviittomien käyttö kannattaa ja niistä on kokonaisuuden kannalta hyötyä.
Lasten kanssa toimivat aikuiset ovat avainasemassa tukiviittomien käytön aktivoinnissa ja mallittamisessa. Viittomien käytön aloittaminen vaatii paitsi innostusta myös suunnitelmallisuutta ja sitoutumista. Vasta kun ympäristö käyttää viittomia aktiivisesti ja säännönmukaisesti, lapsikin voi omaksua ne omaksi keinokseen ymmärtää ja ilmaista kieltä. Kieltä ja kommunikointia opitaan luonnollisissa vuorovaikutustilanteissa, joten myös viittomien käytön tulisi olla osa usein toistuvia arkisia vuorovaikutustilanteita, kuten kuulumisten vaihtoa, leikkien suunnittelua ja toteutusta sekä esimerkiksi ympäristön havainnointia.
Esteettömät viestintäkeinot, kuten tukiviittomat ja kuvat, paitsi tukevat vuorovaikutusta ja kielen kehitystä tuovat myös lapsen maailmaan ennakoitavuutta ja turvallisuutta. Viittomilla ja muilla merkeillä voidaan tehdä asioita näkyväksi, antaa nimiä ja merkityksiä asioille, luokitella ja käsitteellistää niitä. Viittominen mahdollistaa myös monenlaisten käsitteiden käytön ja edistää siten kielellisten ilmaisukeinojen kehittymistä. Kuinka innostavaa lapselle onkaan kokea oivalluksia ja pystyä itse osallistumaan monipuolisesti arjen toimintoihin.
Meillä varhaiskasvatuksessa käsissämme on suuri määrä pieniä ihmisiä, joiden taidot vaihtelevat paljon. Myöskään heidän tulevista taidoistaan emme voi varmasti ennustaa mitään. Siksi tukiviittomien aktiivinen käyttö osana varhaiskasvatuksen arkea kaikenlaisissa vuorovaikutustilanteissa on perusteltua. Suosittelen viittomien käyttöä lämpimästi, ihan kaikkien lasten vuorovaikutuksen, puheen ja kielen kehityksen tukena.
Varhaiskasvatuksen puheterapeutti Taina Olkinuora