Vesijohtolaitoksen vaiheita Hyvinkään kauppalan aikaan vuosina 1926–1959
Arkeologiset kaivaukset ovat osoittaneet, että rakennettujen järjestelmien avulla vettä johdettiin kylpylöihin jo Induksen kulttuurien aikaan eli noin 2000 vuotta eaa. Nämä järjestelmät ovat vanhimpia tunnettuja esimerkkejä ainakin jossain määrin keskitetystä vedenhankinnasta.1
Suomessa varsinainen vesilaitostoiminta alkoi Helsingissä vuonna 1876 ja Tampereella vuonna 1898. Muut nykyiset vesilaitokset ovat aloittaneet toimintansa 1900-luvulla. 1930-luvun loppuun mennessä vesilaitostoiminta oli alkanut useimmissa kaupungeissa ja vajaassa puolessa silloisista kauppaloista.1
Hyvinkään kauppalassa puhdas vesi oli kaivojen varassa 1940-luvun puoliväliin saakka. Vesijohtolaitoksen puuttuminen esti korkeampien talojen rakentamisen ja teollisuuslaitosten saamisen. Kunnallista viemäriverkostoa oli rakennettu vähitellen 1930-luvun alkupuolelta lähtien.
Oy. Yleinen Insinööritoimisto Helsingistä suoritti vuosina 1940–1942 pohjavesitutkimuksia Sveitsin harjun kupeella, jolloin löydettiin kaksi vesipaikkaa avonaisten lähteiden luota, joista saatiin vettä riittävän paljon, ja joiden vesi oli myös kokoonpanoltaan erinomaista.
Vesijohtolaitoksen suunnitteli pohjavesitutkimusten perusteella samainen insinööritoimisto vuosina 1942–1943 ja vesijohtolaitos rakennettiin myös heidän toimestaan vuosina 1943–1945. Varsinainen vesilaitostoiminta Hyvinkään kauppalassa alkoi siten vuoden 1946 alusta.
Vesijohtolaitos käsitti alkuvaiheessa yhden raakavesikaivon, pumppuhuoneen, puisen, tilavuudeltaan 600 m3, vesitornin ja noin 12,5 km vesijohtoverkostoa. Viemäriverkostoa oli rakennettu lisää rinnan vesijohtoverkoston.
Veden kulutuksen voimakas kohoaminen johti vesijohtolaitoksen laajentamiseen jo vuonna 1947. Puinen alunalkaenkin väliaikaiseksi suunniteltu vesitorni sortui kesäkuussa 1951 vain hetkeä ennen kuin uusi, tilavuudeltaan 1200 m3, Ammattikoulun vesitorni saatiin käyttöön.
Kauppalan rakennustoimistolle, jonka alaisuuteen vesijohtolaitoskin kuului, rakennettiin varikko Torikadun varrelle vuonna 1949. Uusi vedenottoalue löydettiin lentokentän pohjoispuolelta, Hausjärven kunnan Erkylän kylästä, vuonna 1950. Kauppalan ensimmäinen likavedenpuhdistuslaitos valmistui Rääkänpäähän vuonna 1952, johon johdettiin jätevedet kauppalan keskustan alueelta.
Helsingin kaupungin vesijohtolaitos tutki 1940-luvulta lähtien Vantaanjoen vesistöalueen säännöstelemistä Suur-Helsingin vedensaannin turvaamiseksi. Säännöstelyaltaina Hyvinkään maalaiskunnassa toimivat Kytä-, Suoli-, ja Hirvijärvet. Hankkeen tuloksena valmistui Kytäjärvenpato vuonna 1952.
Erkylästä löydetty vedenottoalue jätettiin toistaiseksi reserviin ja vuonna 1953 pohjavesitutkimuksia toteutettiin Hyvinkäänkylän alueella Vantaanjoen varrella, jonne rakennettiin Hyvinkäänkylän pumppuasema vuonna 1956. Hyyppärän likavedenpuhdistuslaitos otettiin käyttöön vuonna 1957, johon johdettiin puolestaan kauppalan pohjoisosien jätevedet.
Toisen vesitornin suunnittelemiseksi järjestettiin kutsukilpailu vuonna 1958. Kauppalanvaltuusto päätti vesitornin rakentamisesta Puolimatkaan vuonna 1959, mutta hanketta siirrettiin toistaiseksi.
Vuoden 1959 päättyessä vesijohtoverkostoa oli rakennettu 69.623 m ja veden kulutus oli 1.208.170 m3/ a
Viemäriverkostoa oli tuolloin rakennettu yhteensä 65.989 metriä.
Vuonna 1960 Hyvinkään kauppalasta tuli kaupunki.
Vesi- ja viemärilaitoksen vaiheita Hyvinkään kaupungissa vuosina 1960–1980
Sisäasiainministeriön esittelyssä perustettiin Hyvinkään kauppalan alueesta 1. päivästä tammikuuta 1960 lukien Hyvinkään kaupunki ja siten siirtyi Hyvinkään kauppala muistojen joukkoon.
Vesilaitos toimi rakennustoimiston alaisena. Sveitsissä oli käytössä kaksi pumppuasemaa ja Hyvinkäänkylässä yksi.
Vuoden 1960 lopussa voitiin asemakaavoitetulla alueella rakentaa vesijohto noin 88 %:in ja viemäröidä 92 %:a tonteista. Vesihuoltoverkostoja laajennettiin edelleen työttömyystöinä 1960-luvun alkupuolella mm. Talvisillan ja Terrisuon alueille.
Hyvinkään ensimmäisessä asemakaavassa edellytettyä tekojärveä suunniteltiin Tehtaansuolle vuonna 1962 asumisviihtyvyyden parantamiseksi. Tekojärvi olisi toiminut myös sadeveden kokooja-altaana. Hanke ei tuolloin toteutunut.
Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys (VHVSY) perustettiin vuonna 1963 ja sen toiminta-alue käsitti Vantaanjoen vesistöalueen ja sen eteläpuolella olevan rannikko- ja merialueen. Yhdistyksen perustamistilaisuudessa liittyivät sen jäseniksi kaikki toiminta-alueella sijaitsevat kaupungit, kauppalat, maalaiskunnat sekä teollisuuslaitoksia ja yhdistyksiä.
Hyvinkäänkylän Vesihuolto Oy perustettiin rakentamaan ja hoitamaan vedenhankinta- ja viemärilaitosta Hyvinkään maalaiskunnan, Hyvinkäänkylän rakennussuunnitelma-alueella. Osakeyhtiö toimi vuosina 1960–1965, jonka jälkeen se kunnallistettiin. Hyvinkään maalaiskunta puolestaan liitettiin Hyvinkään kaupunkiin vuonna 1969.
Hyvinkään kauppalan ensimmäistä likaveden puhdistuslaitosta Rääkänpäässä ryhdyttiin laajentamaan vuonna 1964. Laitoksen nimeksi vaihtui Martin jätevedenpuhdistamo ja laajennustyön lopputarkastus toimitettiin lokakuussa 1965.
Paavolan alueen asuntorakennustoiminta aloitettiin vuonna 1966 Välenojankadusta kohti metsäistä kumpua, jota ennen Toista maailmansotaa kutsuttiin Kukkamäeksi. Vesihuoltoverkostoja rakennettiin tälle Hyvinkään kaupungin uusimmalle asuntoalueelle 1970-luvun puoleen väliin saakka.
Hyvinkään kauppalan toisen likaveden puhdistuslaitoksen toiminta Sveitsin harjun kupeella päättyi ja Hyyppärään rakennettu uusi jätevedenpuhdistamo hevostallien läheisyydessä voitiin ottaa käyttöön syyskuussa 1966.
Puolimatkaan, Sonninmäkeen, rakennettiin tilavuudeltaan 2500 m3 suuruinen vesitorni. Rakennustyöt edistyivät niin, että uusi vesitorni voitiin ottaa käyttöön myös syyskuussa 1966. Vesitornisuunnitelma oli ollut vireillä kahdeksan vuotta, mutta sen rakentamiseen ei ryhdytty aiemmin, koska Verkatehtaan lopettaminen vuonna 1959 vähensi veden kulutusta.
Hyvinkäänkylän pumppuasemalle rakennettiin kaksi kappaletta porakaivoja vuonna 1967. Kaivojen rakentamisen aiheutti pumppuasemalla keväisin tapahtuva Vantaan tulviminen.
Hyvinkään seudun pohjavesivarojen yleisinventointi suoritettiin vuonna 1968. Työn toteutti Insinööritoimisto Maa ja Vesi Oy. Mikäli luonnollinen pohjavesi kävisi vähiin, suunniteltiin raakaveden ottamista Suolijärvestä ja muistakin lähialueen järvistä tekopohjaveden muodostamiseksi Hyvinkäältä koilliseen olevassa maastossa.
Keväällä 1970 suoritettiin Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy:n toimesta pohjavesitutkimuksia Hyvinkään Nikinharjun pohjoisrinteellä. Pohjavesiesiintymä oli runsas, sillä tutkimuspaikalla pohjavettä purkautui Vantaaseen noin 200 metrin matkalla 1000–1500 m3/ vrk.
Erkylän eteläosan vedenottamo ja runkovesijohto suunniteltiin vuonna 1971 ja samana vuonna otettiin käyttöön Vaiveronkadun jätevesipumppaamo.
Helsingin kaupungin vesilaitos tutki edelleen erilaisia vaihtoehtoja Pääkaupunkiseudun vedensaannin turvaamiseksi. Vuonna 1960 valmistui Hiidenvesi-suunnitelma ja itse Hiidenvesitunneli vuonna 1967. Helsingin vesilaitos myös suunnitteli 1960-luvulla tekojärviä, erilaisia tunneliratkaisuja ja vesistöjen säännöstelyä. Lopulta päädyttiin ns. kaukovedenhankintaan raakaveden hankkimiseksi Päijänteestä ja Hyvinkään kaupunki lähti osakkaaksi vuonna 1972 perustettuun Pääkaupunkiseudun Vesi osakeyhtiöön, joka hallinnoi hanketta. Päijännetunnelin rakentaminen alkoi vuonna 1973 ja tunnelijärjestelmä valmistui kokonaisuudessaan vuonna 1982. Vantaanjoen vesistö jäi tämän jälkeen Suur-Helsingin varavesijärjestelmäksi.
Erkylästä 1950-luvun alussa löydetty pohjavesialue otettiin käyttöön veden kulutuksen vielä kohotessa ja lähelle Holinlähteitä rakennettiin Erkylän pumppuasema vuonna 1973. Pohjavesitutkimuksia suoritettiin vuonna 1974 Kaukasissa paikallisen vedentarpeen tyydyttämiseksi tulevaisuudessa. Hikiällä suoritettiin Päijänne-hankkeeseen liittyviä maaperä- sekä pohjavesitutkimuksia, joihin liittyi koepumppaus.
Hyvinkäänkylässä 1960-luvulta lähtien toiminut tehdasvalmisteinen pienjätevedenpuhdistamo purettiin ja Kittelän uusi koejätevedenpuhdistamo käynnistettiin elokuussa 1975. Koepuhdistamolta saatiin tietoa Hyvinkään tulevan keskuspuhdistamon (Kaltevan jätevedenpuhdistamo) suunnittelun pohjaksi ja yleisemmin tämäntyyppisten ratkaisujen soveltuvuudesta Suomen olosuhteisiin.
Hikiän runkovesijohdon rakennustyö aloitettiin joulukuussa 1976 ja tekopohjavesilaitoksen maastotutkimuksia jatkettiin. Pohjavesitutkimuksia suoritettiin Hyvinkäänkylän ja Nopon alueilla. Vesijohto- ja viemäriverkostoja rakennettiin Hakalanmäen ja Vehkojan alueille. Marraskuussa 1977 otettiin käyttöön uusi Erkylän kartanon mailla sijaitseva pohjavedenottamo ja ensimmäinen vaihe Hikiän runkovesijohdosta valmistui. Hikiän alkalointiaseman suunnittelua ja kaivoalueen maaperätutkimuksia jatkettiin.
1.10.1978 astui voimaan laki yleisistä vesi- ja viemärilaitoksista. Vuoden 1978 aikana otettiin käyttöön myös Kaukasten ja Ridasjärven jätevedenpuhdistamot, joista edellinen oli yhteinen hanke Oy Suomen Vanutehdas Ab:n kanssa ja jälkimmäinen Hyvinkään huoltolan ja Helsingin kaupungin kanssa. Päijännetunnelihankkeeseen liittyviä rakennustöitä jatkettiin, ollen vuosi 1978 sen rakentamisessa ylivoimaisesti vilkkain.
Hikiän tekopohjavesilaitos ja Päijännetunnelin Kallionmäen voimalaitospumppaamo valmistuivat vuonna 1979, jotka mahdollistivat Päijänteen veden ottamisen Hyvinkään kaupungin tarpeisiin. Aikaisempien vuosien suurten vuotovesimäärien vuoksi saatiin vesijohtoverkoston tutkimukseen lisämäärärahaa, jolla samalla pystyttiin työllistämään koko asentajakunta jatkuvasti. Koko vesijohtoverkosto käytiin läpi ja suurempia vuotoja löytyi kymmenen kappaletta, vuotojen kokonaismäärän ollessa suuruusluokaltaan noin 1000 m3/ vrk.
Vuonna 1975 alkanut suuntaus vedenkulutuksen vähentämiseen näkyi edelleen vuonna 1980. Sekä pumpattu että myyty vesimäärä pienenivät edelliseen vuoteen verrattuna. Vuoden 1980 aikana käynnistettiin vesi- ja viemärilaitoksen keskitetyn käytön ja valvonnan rakentaminen. Laitoksilta ja pumppaamoilta tulleet yhteishälytykset ja tärkeimmät käyttötiedot koottiin Torikadun vanhan varikon juhlasaliin rakennettuun keskusvalvomoon. Syksyllä 1980 käynnistyi runkovesijohdon ja jätevesiviemärin rakentaminen Noppoon. Viemäriverkoston kunnossapidon tehostamiseksi hankittiin uusi painehuuhtelijaimuriauto.
Vesijohtoverkostoa oli rakennettu 31.12.1980 mennessä 166 km, jätevesiviemäriä 149 km ja sadevesiviemäriä 48 km. Vesijohtoverkostoon pumpatun veden määrä oli tuona vuonna 3.248.850 m3/ a
Hyvinkään kaupungin teknisen viraston vesihuolto-osaston vaiheita vuosina 1981–1990
Vuonna 1980 Hyvinkään kaupungin vesi- ja viemärilaitoksella oli neljä vedenottamoa ja Hikiän tekopohjavesilaitos. Vesitorneja oli käytössä kaksi, Ammattikoulu ja Sonninmäki. Suurin hanke oli edelleen jatkuva Nopon alueen vesihuollon rakentaminen, joka sisälsi johtosillan Vantaanjoen yli.
Kaltevan keskusjätevedenpuhdistamon ensimmäisen vaiheen rakentaminen aloitettiin marraskuussa 1982. Puhdistamon suunnitteli Oy Vesi-Hydro Ab ja pääurakoitsijana toimi Tekra Oy. Suurempi vesihuoltoverkostojen rakentamiskohde oli A. Ahlströmin Oy:n lasivillatehtaan ympäristö Sahanmäessä. Suurin viemärityömaa oli Martin puhdistamolta Kaltevan puhdistamolle rakennettu rautatien alittava pääviemäri.
Kaltevan puhdistamon ensimmäisen vaiheen käyttöönotto tapahtui tammikuussa 1984, jonka jälkeen Martin ja Kittelän puhdistamot hylättiin. Martin puhdistamo lopetti toimintansa tammikuussa ja Kittelän puhdistamo saman vuoden lopussa. Suurin viemärityömaa oli Kaskentieltä Kaltevan puhdistamolle rakennettu Hanko-Porvoo tien alittava pääviemäri.
Vuonna 1985 Suomea koetteli poikkeuksellisen ankara pakkastalvi ja verkoston jäätymiset panivat käyttöhenkilöstön kovalle koetukselle. Jäätyneiden vesijohtojen sulatuksista selviydyttiin kohtuullisesti, sillä pahimmillaankin jäätynyt tonttijohto sulatettiin viikon sisällä tapahtuneesta. Kova talvi näkyi myös viemäreiden kunnossapidon kustannuksissa.
Erkylän vedenottamoa ja Hikiän tekopohjavesilaitosta jouduttiin seisottamaan kolmen kuukauden ajan. Erkylästä ei voitu ottaa vettä tammikuun puolesta välistä huhtikuun puoleen väliin Pohjoisen ohikulkutien rakentamisen takia. Hikiän tekopohjavesilaitoksella suoritettiin puolen vuoden koepumppaus laitoksen vedenottoalueen luonnollisen pohjaveden antoisuuden määrittämiseksi.
Käytöstä poistetun Kulomäen kaatopaikan ja Sveitsin vedenottamon välisen alueen pohjaveden laadun tarkkailua jatkettiin. Tutkittujen haitta-aineiden määrät jäivät edelleen selvästi Lääkintöhallituksen raja-arvojen alapuolelle.
Hyyppärän puhdistamolle viemäröidyn alueen jätevesiverkoston vuotovesitutkimus käynnistettiin syksyllä 1985. Yleisesti vesihuoltoverkostojen rakentamisen painopiste oli Hakalassa koko 1980-luvun lopun.
Vuoden 1986 aikana valmistui sammutusvesisuunnitelma, jota toteuttamalla tultiin vähitellen korvaamaan toiminnaltaan epävarmoja ja paljon huoltoa vaativia paloposteja erityisillä sammutusvesiasemilla.
Valtioneuvosto myönsi Hyvinkään kaupungin hakemuksesta kahden vuoden määräajan pidennyksen Kaltevan puhdistamon laajennuksen toteutusaikataululle. Päätöksen mukaan tuli Hyyppärän viemäröintialueen jätevedet johtaa Kaltevaan vuoden 1991 loppuun mennessä. Päätöksen mukaan tuli kaupungin myös saneerata vuotavaa viemäriverkkoaan Hyyppärän puhdistamon kuormituksen ja ohijuoksutusten pienentämiseksi. Puhdistamon toimintaa haittasi tuolloin vielä runsassateinen syksy.
Huhtikuussa 1986 tapahtuneen Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden takia tutkittiin mm. Hikiän tekopohjavesilaitoksen hiekkasuodattimen säteilypitoisuuksia. Tulokset eivät antaneet aihetta toimenpiteisiin.
Erikoista vuoden 1987 vedenkulutustilatoissa oli huomattavasti kasvanut laskuttamattoman veden määrä. Tämä johtui pääosin kovan pakkastalven aiheuttamista ylimääräisistä veden juoksutuksista putkistojen sulanapitämiseksi. Syvälle mennyt routa aiheutti paljon putkirikkoja. Pakkanen aiheutti myös jonkin verran käyttövaikeuksia jätevedenpuhdistamoilla altaiden jäätymisestä johtuen.
Vuoden aikana aloitettiin Torikadun vanhan varikon keskusvalvomon laajentaminen, joka valmistui seuraavana vuonna. Valvomoon hankittiin järjestelmä, jolla vedenottamoiden pumppausta pystyttiin ohjamaan automaattisesti ennalta määriteltyjen kulutuskäyrien mukaan.
Suunnittelutoiminta käsitti Hyyppärä – Veikkari- ja Veikkari – Hyvinkäänkylä pääviemärin suunnitelmat ja Hyyppärän viemäröintialueen saneerauksen suunnitelman.
Vuonna 1987 Keski-Uudenmaan Vesiensuojelun Kuntainliitto teki sopimuksen Pääkaupunkiseudun Vesi Oy:n kanssa lisäveden juoksuttamisesta Päijännetunnelista, Ronkonkallion ajokuilusta, Ridasjärveen ja edelleen Keravanjokeen pääasiassa kesäaikaan alivirtaamien suurentamiseksi ja siten virkistysmahdollisuuksien lisäämiseksi.
Vuonna 1988 valmistui Kaltevan jätevedenpuhdistamon laajennuksen yleissuunnitelma. Erityisen ongelman aiheuttivat kesän poikkeuksellisen voimakkaat rankkasateet. Viemäritulvien johdosta tarkistettiin yleissuunnitelma Viistokadun – kutomokadun alueella.
Moottoritien rakentamisen vuoksi tehtiin suunnitelmia vesijohtojen suojaamiseksi moottoritien alituskohdissa ja Agronova – 89 maatalousnäyttely varten Hyvinkään lentokentällä laadittiin vesihuollon suunnitelma.
Vuonna 1989 huolta aiheutti pohjavesien selvä happamoituminen ja kloridipitoisuuksien nousu Sveitsin ja Hyvinkäänkylän vedenottamoiden valuma-alueella.
Vuoden aikana Hyyppärän puhdistamolla jouduttiin ohittamaan jätevettä lähes 250.000 kuutiota. Suunnittelutoiminta käsitti Veikkarin pääjätevedenpumppaamon. Viemäriverkostojen kunnossapitoon saatiin uusi lieteimuri-painehuuhtelijayhdistelmä.
Vuonna 1990 rakennettiin Kaltevan jätevedenpuhdistamon laajennusta ja harjannostajaisia vietettiin marraskuussa 1990. Hyyppärän puhdistamon käsittelyteho ei enää riittänyt silloiselle vesimäärällä ja laitoksen ohi jouduttiin juoksuttamaan 10 % sinne tulevasta vedestä.
Suunnittelutoiminta käsitti Hyyppärä – Veikkari pääviemärin rakennuttamisen. Veikkarin pääjätevesipumppaamolle saatiin rakennuslupa ja pumppaamon paineviemäriosuudet suunniteltiin Nikinharjun yli.
Vesijohtoverkostoon pumpatun veden määrä tuona vuonna 3.363.400 m3, jolloin ominaiskulutukseksi liittynyttä asukasta kohti vuorokaudessa tuli 248 litraa.
Vesijohtoverkostoa oli rakennettu 31.12.1990 mennessä 207 km, jätevesiviemäri 192 km ja sadevesiviemäriä 89 km.
Vesihuoltolaitoksen vaiheita Hyvinkään kaupungissa vuosina 1991–2001
Vuonna 1991 vesijohtoverkostoon oli liittynyt 37.300 asukasta eli 92 % kaupungin asukasmäärästä.
Suunnittelutoiminta käsitti Ridasjärven vedenottamon kaivonpaikkatutkimuksen ja koepumppauksen konsulttitoimiston kanssa.
Kaltevan jätevedenpuhdistamon kakkosvaiheen vastaanottotarkastus pidettiin marraskuussa 1991 ja Veikkarin uusi pääjätevesipumppaamo oli käynnistynyt päivälleen kuukautta aiemmin. Käytöstä poistui tällöin Hyyppärän jätevedenpuhdistamo, jonka viemäröintialueen jätevedet johdettiin Kaltevan puhdistamolle Veikkarin pumppaamon kautta.
Suurimmat vedenkuluttajat olivat vuonna 1992 A. Ahlström, Hyvinkään aluesairaala, Kone Oy ja VR:n konepaja. Kesällä suoritettiin kloorifenolitutkimuksia vedenottamoilla. Suunnittelutoiminta käsitti poikkeusolojen vesihuollon valmiussuunnitelman.
Vuonna 1993 vettä myytiin Hausjärven kunnalle 127.000 kuutiota. Suunnittelutoiminta käsitti havaintoputkiverkon uudistamisen ja Kapulan kaatopaikan viemäröintisuunnitelman.
Toimintavuosi 1994 sujui niukkuuteen totuteltaessa. Määrärahat supistuivat, hinnat nousivat ja arvonlisävero leikkasi oman osansa. Myös investointeja vaivasi niukkuus. Putkiverkostoja ei voitu saneerata niiden rappeutumista vastaavasti ja laskuttamattoman veden osuuden kasvu kertoi piilovuotojen lisääntymisestä.
Vanhojen öljysäiliöiden ja vuotavien viemärien muodostamaan uhkaan Hyvinkään pohjavesille havahduttiin ja pohjavesiin kohdistuvaa tarkkailua päätettiin lisätä päämääränä vuosikymmenen loppuun mennessä valmistuva pohjavesien suojelusuunnitelma ja sen seurannan vaatima havaintoputkiverkosto.
Hyvinkään kauppala vastaanotti vesijohdon runkoverkoston Oy. Yleinen Insinööritoimisto Ab:ltä syyskuun 20. päivänä 1945. Vuonna 1995 tuli siis kuluneeksi 50 vuotta vesilaitostoiminnan aloittamisesta Hyvinkäällä.
Vesi otettiin kolmelta vedenottamolta ja yhdeltä tekopohjavesilaitokselta. Keskusvalvomon tietokone ohjasi pumppausta vesitornien pinnankorkeuksien perusteella. Hausjärven kunnalle johdettiin Hikiän tekopohjavesilaitokselta vettä Oitin taajaman tarpeisiin ja putkilinjan jatkon valmistuttua myös Mäntsälä aloitti veden oton.
Vuonna 1996 pohjaveden laadun turvaamiseksi laadittiin Hyvinkään kaupungin, Uudenmaan ympäristökeskuksen ja Suunnittelutoimisto Maa ja Vesi Oy:n kanssa pohjavesialueen suojelusuunnitelma. Vesijohtoja ja jäte- ja hulevesiviemäreitä rakennettiin toimintavuonna mm. Hyvinkäänkadulla, Tanssikallion alueella ja Lääninrajankadulla.
Vuosi 1997 oli Hyvinkäällä viemäritulvien vuosi. Poikkeuksellisen voimakkaat sadekuurot aiheuttivat tulvia useita kertoja kesän kuluessa. Vesi tunkeutui kellareihin ojista, kaduilta ja jätevesiviemäreistä. Edelliset vastaavat koettelemukset Hyvinkäällä sattuivat kymmenen vuotta aikaisemmin.
Vesiylioikeus antoi ratkaisunsa kaupungin valitukseen Länsi-Suomen Vesioikeuden päätöksestä koskien jätevesien laskulupaehtoja. Kaikkien kolmen jätevedenpuhdistamon, Kaltevan, Kaukasin ja Ridasjärven puhdistusvaatimuksia tiukennettiin aikaisemmasta. Aluerakennuskohde vuonna oli Taka-Martin alue.
Viemäriverkoston saneerausta lisättiin vuonna 1998 edellisvuoden tulvien jälkeen. Arvioitiin kuitenkin menevän vielä vuosia ennen kuin koko keskustan alue on erillisviemäröity. Jätevesiviemäriverkostoon oli liitettynä 19 jätevesipumppaamoa.
Vuonna 1999 laadittiin Hyvinkään – Riihimäen seudun vesihuollon kehittämissuunnitelmaa. Aluerakennuskohde oli Martinlehto. Sveitsinpuistoon rakennettiin jäte- ja sadevesiviemäreitä.
Vuosituhannen vaihtuminen hoidettiin poikkeuksellisin järjestelyin. Tietokonehäiriöiden varalta oli valmistauduttu käyttämään vedenottamoita ja puhdistamoa käsiohjauksella. Sähkön jakeluhäiriöiden uhkan vuoksi oli oma varavoimakone käynnistysvalmiudessa.
Pohjaveden laadun tehostettua seurantaa jatkettiin vuonna 2000. Tiesuolauksen vuoksi kohonnut kloridipitoisuus oli pysynyt pääosin ennallaan, samoin kuin viemärivuotoihin viittaava nitraattipitoisuus. Kloorattuja liuottimia ja bensiinin lisäaineita oli alkanut löytyä huolestuttavan läheltä Sveitsin vedenottamoa.
Vanha ja huonokuntoinen vesijohtoverkko alkoi aiheuttamaan ongelmia. Mustanmännistön alueella esiintyi vuoden jälkipuoliskolla rautasaostumista johtuvia laatuhäiriöitä. Puhdistamolle tulevan veden määrä kasvoi edellisestä vuodesta sateisen kesän vuoksi 14 %.
Maaliskuussa 2001 tuli voimaan uusi vesihuoltolaki, joka tarkoitti ryhtymistä valmistelemaan kunnallisen vesihuoltoliikelaitoksen perustamista. Pohjaveden laadun seurantaan liittyvissä rutiinitarkastuksissa tuli esille, että muutamassa vedenottamon raakavesikaivosta löytyi jäämiä rikkakasvien torjunta-aineista.
Poikkeuksellisen voimakas myrsky kaatoi yhtenä syysyönä ympäri Etelä-Suomea runsaasti puita sähkölinjojen päälle. Kaikki Hyvinkään vedenottamot ja Kaltevan jätevedenpuhdistamo olivat ajoittain ilman sähköä.
Hyvinkään Vesi pääsi aloittamaan toimintansa vuoden 2002 alusta.
Vesijohtolaitoksen historiaa on selvittänyt rakennusmestari Markus Lukkarinen. Hän on toiminut Hyvinkään Veden laitosmestarina vuodesta 2011 lähtien päävastuualueenaan Hyvinkään kaupungin jätevesipumppaamojärjestelmä.
Lukkarinen on tutkinut Hyvinkään kauppalan vesijohtolaitoksen historiaa harrastuksenaan vuodesta 2020 alkaen. Sivuillamme olevat historiakirjoitukset ovat hänen toimittamiaan.
Tutkimuksissa keskitytään vesilaitoksen historiaan noin vuosina 1940–1990, mutta jo tätäkin ajanjaksoa varhaisemmista vesiolosuhteista Hyvinkään kauppalassa on kirjoitettu.
Julkaisuihin pääset Hyvinkään Veden historiaa otsikon alta.
Antoisia lukuhetkiä!