Hyvinkään kaupungin omistamat metsät
Hyvinkään kaupungin metsät sijaitsevat valtaosin taajamassa tai aivan sen välittömässä läheisyydessä. Sijaintinsa vuoksi lähes kaikkia näitä voidaan pitää lähimetsinä ja niihin kohdistuu monia erilaisia käyttöpaineita sekä hoidon tavoitteita.
Kaupungin ilme on hyvin metsäinen ja metsien merkitys kaupunkilaisille on suuri. Siksi on tärkeää, että metsien hakkuu- ja hoitotoimenpiteillä ne pidetään elinvoimaisina, siisteinä ja turvallisina ihmisille liikkua ja virkistäytyä. Metsien käytön sekä hakkuu- ja hoitotoimenpiteiden tavoitteista on laadittu erillinen ohje, joka löytyy täältä.
Metsien kokonaispinta-ala vuonna 2019 on 1 979 hehtaaria. Pinta-ala koostuu talous- ja taajamametsien lisäksi puustoisista tonteista ja joistakin metsäisistä puistoista sekä kaupungin omistamista luonnonsuojelualueista.
Metsät on jaettu taajama- ja talousmetsiin (lohkot) sen mukaan, sijaitseeko metsäalue asemakaavoitetulla alueella vai tämän ulkopuolella. Taajamametsiin on sisällytetty joitakin rakennettujen alueiden lähimetsiä asemakaava-alueen ulkopuolelta, koska sijaintinsa vuoksi näitä tullaan käsittelemään taajamametsien menetelmin.
Lohkojen sisällä metsät on jaettu pienempiin palstoihin, lähinnä niiden hallinnoinnin helpottamiseksi. Palstat koostuvat metsikkökuvioista ts. metsäalueista, jotka erottuvat toisistaan puuston iän, puulajin tai metsänhoitotarpeen vuoksi. Metsikkökuvioille on lisäksi määritelty pääluokka ja hoitoluokka sen mukaan, millaisesta metsäalasta on kulloinkin kysymys.
Kaupungin omistamien metsien jako pinta-alojen mukaan:
- taajamametsät 987,3 ha
- talousmetsät 860,7 ha
- Sveitsinpuiston luonnonsuojelualue 96,0 ha
- Sveitsinpuiston luonnonsuojelualue, lisäkuviot 31,8 ha
- Niinistönkorven luonnonsuojelualue 2,7 ha
- Yhteensä 1 978,5 ha
Monitavoitteinen metsäsuunnitelma 2019-29
Kaupungin metsäomaisuuden hallinta ilman ajantasaista tietoa metsien tilasta, hakkuu- ja hoitotarpeista jne. on lähes mahdotonta. Aikaisempi metsäsuunnitelma on tehty vuosille 2007-16, eikä sitä ole aktiivisesti ylläpidetty. Lisäksi kaupunki on ed. suunnitelmakauden aikana ostanut sekä myynyt metsätiloja ja asemakaavoituksen sekä rakentamisen myötä metsiä on siirtynyt eri hoitoluokkiin tai hävinnyt kokonaan.
Viheralueiden suunnittelu kilpailutti metsäsuunnittelun laatimisen vuonna 2018. Tarjouskilpailun voitti Uudenmaan metsänhoitoyhdistys ja suunnittelun maastotyöt alkoivat loppukesällä 2018. Suunnittelun ulkopuolelle jätettiin olemassa olevat luonnonsuojelualueet ja niihin rinnastettavat Sveitsinpuiston luonnonmetsävyöhykkeen lisäkuviot. Näistä on olemassa riittävän tarkat inventointitiedot ja hoito-ohjeet aiemmista suunnitelmista.
Metsäsuunnittelun keskeisimmäksi kriteeriksi asetettiin monitavoitteisuus eli työssä tuli ottaa huomioon myös luontoarvot ja kaupunkilaisten luontoliikuntatarpeet. Nyt valmistuneen suunnitelman metsäpinta-ala on 1848 hehtaaria ja erilaisia luonto- tai monimuotoisuuskirjauksia on tehty yhteensä 364 hehtaarin alalle. Tämä edustaa noin 20 %:n alaa suunnittelupinta-alasta. Monimuotoisuus kuviolistaus löytyy tästä.
Kokonaan metsien käsittelyn ulkopuolelle on ehdotettu jätettäväksi noin 138 hehtaaria. Yhdessä aiempien suojelumetsien kanssa nousee suojelupinta-ala lähes 14 %:iin kaupungin omistamien metsien pinta-alasta. Metsäsuunnitelman suojelukuvioiden kuviolistaus löytyy täältä.
Kasvupaikat
Vaikka Hyvinkää sijaitsee suurelta osin Salpausselän ja sitä risteävän harjun päällä, lajittuneiden, karkeiden maalajien alueella, ovat metsämaiden kasvupaikat jokseenkin reheviä. Tuoreita ja sitä rehevämpiä kankaita tai vastaavia soita on 71 % metsämaan kasvupaikoista. Kuivahkoja ja sitä karumpia kankaita tai vastaavia soita on 29 %.
Soita on vähän, ainoastaan noin 13 % metsätalousmaiden pinta-alasta. Näistä reheviä kasvupaikkoja on 32 % ja ojitettuja soita 36 %.
Metsien jakaminen metsämaahan ja metsätalousmaahan perustuu puuntuotoskyvyn mukaiseen luokitteluun. Kasvu tässä luokituksessa on keskikasvu koko metsän kiertoajalle.
- Metsämaalla puusto kasvaa vähintään yhden kuutiometrin hehtaaria kohden vuodessa
- Kitumaa on yleensä kivistä tai suoperäistä maata, jolla puuston keskikasvu on alle yksi kuutiometriä mutta vähintään 0,1 kuutiometriä hehtaaria kohden vuodessa.
- Joutomaa on luontaisesti lähes tai täysin puuton alue ja sen puuntuotoskyky on alle 0,1 kuutiometriä hehtaaria kohden vuodessa.
Metsätalousmaahan luetaan edellä mainittujen lisäksi myös metsäautotiet ja metsätalouden pysyvät varastoalueet.
Metsien ikä- ja kehitysluokkien jakauma
Kaupungin metsien ikärakenne on painottunut nuoriin ja keski-ikäisiin metsiin. Näitä on noin 60 % pinta-alasta. Yli 60 vuotiaita kasvatusmetsiä ja uudistuskypsiä metsiä on pinta-alasta noin 26 %. Eri-ikäisrakenteisia metsiä on nyt 11,5 % kaikista metsistä. Näiden osuus tulee suunnitelmakaudella kasvamaan, koska taajamametsien hakkuissa noudatetaan soveltuvin osin jatkuvan kasvatuksen periaatteita. Talousmetsien ylispuustoisia taimikoita ja nuoria metsiä on mahdollista kehittää eri-ikäisrakenteiseksi, kun hakkuissa jätetään osa ylispuista korjaamatta ja harvennuksissa suositaan lehtipuita. Puuston keski-ikä on 51 vuotta.
Aukeiden alueiden pinta-alasta noin 10 hehtaaria on entisiä maatalous- tai ainesmaanottoalueita, joiden metsittämistä harkitaan. Loput alueet (n. 19 ha) metsitetään keväällä 2019-20.
Hakkuut ja puuston kasvu
Kaupungin omistamiin metsiin on kertynyt huomattavan runsas harvennusrästien määrä. Heti harvennusta kaipaavia kasvatusmetsiä on lähes 300 hehtaaria. Kaiken kaikkiaan suunnitelman 10-vuotiskaudelle on harvennushakkuita esitetty 780 hehtaarin alalle, mikä on 64 % tämän hetkisten kasvatusmetsien ja erirakenteisten metsien pinta-alasta. Harvennushakkuiden tekeminen ajallaan on tärkeää, sillä hakkuiden jatkuva siirtäminen aiheuttaa puuston riukuuntumista ja järeyskehityksen hidastumista. Myös hakkuutulot pienenevät, kun harvennuksista saadaan ideaalitilannetta vähemmän aines- ja tukkipuuta. Metsien kasvattaminen ylitiheinä vähentää huomattavasti niiden virkistyskäyttöarvoa ja heikentää puuston kestävyyttä myrskyjä sekä muita luonnontuhoja vastaan. Hyvässä kasvukunnossa olevat puustot toimivat myös parempina hiilinieluina, kuin ylitiheät ja ränsistyvät metsät.
Suunnitelmassa on esitetty uudistushakkuita yhteensä noin 76 hehtaarin alalle. Metsän luontaista uudistamista toteutetaan noin 31 hehtaarin alalla ja loppu 45 hehtaaria ovat avohakkuuta. Voimaperäisiä hakkuita tarvitaan varsinkin maankäytön muutosalueilla, jossa metsiä on valmennettava kestämään tulevan rakentamisen paineet. Runsaspuustoiset ja vanhat kuusikot on uudistettava ajoissa, mielellään 10-20 vuotta ennen rakennustöiden alkua, jotta tulevassa taajamassa olisi kasvatuskelpoista puustoa jätettäväksi tonteille ja puistoihin. Maankäytön muutosalueilla on nyt metsää noin 190 hehtaaria. Maankäytön suunnittelu ja kaavoituksen eteneminen vaikuttavat olennaisesti em. pinta-alaan. Viheralueiden suunnittelu ja kaavoitusyksikkö tekevät jatkuvaa yhteistyötä, jotta metsäsuunnitelma pysyy ajan tasalla näiden alueiden osalta.
Nyt esitetyllä uudistusvauhdilla metsät vanhenevat. Jos pyrittäisiin 100 vuoden kiertoaikaan, pitäisi metsiä uudistaa suunnittelukaudella noin 180 hehtaaria. Metsien vanheneminen johtaa aikaa myöden hiilinielun pienenemiseen, koska puuston kasvu pienenee ja varsinkin vanhat kuusikot lahoavat maannousemasienen aiheuttaman tyvilahon vuoksi.
Kaupungin metsien ikärakenne kestää jonkin aikaa puuston keskimääräisen vanhenemisen. Metsien monimuotoisuuden kannalta tämä on myös suotuisaa. Metsiä on kuitenkin uudistettava ajallaan, jotta ne säilyvät elinvoimaisina ja kasvuisina.
Esitetyllä hakkuuohjelmalla puuston kokonaismäärä lisääntyy suunnittelukaudella huomattavasti, koska nykypuuston kasvu on 8 m³/ha/v eli yhteensä lähes 15 000 m³/v ja kun keskimääräiset hakkuut ovat vain noin 7 000 m³/v.
Nykypuuston kokonaistilavuus on noin 288 000 m³ eli keskimäärin 158 m³/ha. Esitetyllä hakkuuohjelmalla ja puuston kasvulla on puuston tilavuus suunnittelukauden lopulla keskimäärin 195 m³/ha.
Hakkuista riippumattomat metsänhoitotyöt
Erilaisia taimikonhoitotöitä on ehdotettu kymmenvuotiskaudelle yhteensä 263 ha:n alalle eli käytännössä kaikki nykyiset taimikot ja osa suunnittelukaudella perustettavista on hoidettava. Harventamattomissa taimikoissa puuston järeytyminen hidastuu neulas- ja lehtimassan vähentyessä valonpuutteen vuoksi. Pahimmissa tapauksissa istutettu taimiaines tukehtuu heinikon tai vesakon alle. Kuten kasvatusmetsien kohdalla, on myös osa taimikoiden harvennuksista pahasti myöhässä. Kiireellisiä hoitotyökohteita on noin 80 ha:n alalla.