Kurtturuusu

Yleistä

Kurtturuusu on alunperin Itä-Aasiasta Tyynen valtameren rannoilta peräisin oleva laji, joka on tuotu koristekasvina Suomeen 1900-luvun alkupuolella. Kurtturuusua on kahta eri lajia, punakurtturuusu ja valkokurtturuusu, ja ne kummatkin ovat säädetty vieraslajeiksi. Kurtturuususta on jalostettu tarhakurtturuusuja, jotka eivät ole luokiteltu vieraslajeiksi. 

Kurtturuusu leviää tehokkaasti, ja alkuperäisten elinolosuhteidensa takia se valtaa etenkin hiekkarantoja syrjäyttäen alkuperäislajiston tiheällä vaakajuurakollaan. Kurtturuusu leviää siementen avulla suvullisesti, mutta voi levitä kasvullisesti myös esimerkiksi juurakon palasista. Kurtturuusu voi vaikuttaa muiden kasvilajien lisäksi myös esimerkiksi hajottajaesiintymiin. Kurtturuusun lehdet ovat vierasperäisiä, eivätkä hajottajat voi välttämättä niitä hajottaa yhtä hyvin kuin muiden kasvien lehtiä. Kurtturuusuesiintymien on huomattu vaikuttavan myös maaperän ravinnetasapainoon ja mikrobiyhteisöihin. Kokonaistypen, liukoisen fosforin ja orgaanisen aineksen määrä on havaittu olevan korkeampi kuin rannoilla, joilta kurtturuusuesiintymiä ei ole. Asiasta tarvitaan lisätutkimusta, mutta ravinteiden lisääntyminen maaperässä voi mahdollisesti lisätä vesistöihin valuvia ravinteita. 

Kuva 1 Kurtturuusun tunnistaminen

Tunnistaminen

Alapuolella olevaan taulukkoon on koottu tyypillisimpiä tunnistusmerkkejä kurtturuususta.

Ehkäisy ja torjunta

Kitkeminen

Kurtturuusun torjunta on helpointa pensaiden ollessa pieniä. Pienimmät yksilöt voi kiskoa hiekkamaasta käsin, mutta suuremmat yksilöt vaativat usein työkaluja. Ensin pensas leikataan matalaksi esimerkiksi oksasaksilla tai raivaussahalla tyveä myöten. Tämän jälkeen juurakko voidaan kaivaa maasta.

Koneellinen hävittäminen

Laajalle levinneissä, yhtenäisissä kurtturuusukasvustoissa hävittäminen kannattaa tehdä koneellisesti traktorin avulla. Myös koneellisen poiston jälkeen jälkihoito ja -seuranta on tärkeää, sillä juurakon kappaleita jää maahan.

Näivetys

Kurtturuusu voidaan näivettää. Ruusupensas leikataan ensin alas noin 20-30 cm korkuisiksi tapeiksi. Jäljelle jääneisiin tappeihin kasvavat versot nypitään käsin irti vähintään 1-2 kertaa kesässä. Nyppiminen toistetaan seuraavina kesinä parin vuoden ajan, kunnes kurtturuusu on kokonaan näivettynyt. Tapeiksi leikkaamisen myötä kurtturuusu kohdistaa elinvoimansa versoihin eikä juurivesoihin. Poistetut kasvinosat voidaan jättää pensaan juurelle maatumaan. Näivettäminen tappaa kurtturuusun juurakot, jonka takia erityisesti kivikkoisilla ja muilla vaikeakaivuisilla paikoilla näivetys voi olla paras keino kasvuston poistamiseen. Näivettämisessä ei synny paljoa hävitettävää kasvijätettä tai maa-ainesta, työ on verrattain kevyttä, eikä torjunta-aineita tarvita. Parhaimmillaan näivettyminen voi tapahtua muutamassa kuukaudessa.

Peittäminen

Kurtturuusu voidaan hävittää myös peittämällä. Ennen peittämistä ruusukasvusto leikataan matalaksi ja tämän jälkeen alue peitetään tukevalla pressulla, joka kiinnitetään maahan. Pressun annetaan olla paikallaan 2-3 vuotta. Pressun reunoilta puhkeavat versot kitketään pois.

Kasvijätteen hävittäminen

Hävittämisen jälkeen kurtturuusun palaset tulisi seuloa maa-aineksesta. Kurtturuusun siemeniä tai kiulukoita ei tule laittaa kotikompostiin, sillä ne eivät tuhoudu todennäköisesti. Pieniä määriä kasvijätettä voi hävittää poltettavan sekajätteen mukana.

Havainnot

Mahdollisista havainnoista pyydämme ilmoittamaan palautepalvelussa https://www.ehyvinkaa.fi/palaute/puistot-ymparisto-ja-ymparistoterveys/. Valitse Palautteen aiheeksi "Haitalliset vieraslajit - Kasvit, eläimet".

Lähteet ja lisätietoa

Vieraslajit.fi - Kurtturuusu

Kuva 2 Kurtturuusun kiulukoita