Puheenvuoroja kuvataidekoulun toiminnan ennallaansäilyttämisestä.
Hyvinkään lasten ja nuorten kuvataidekoulussa sain vapaasti kokeilla eri taiteenaloja: valokuvausta, piirtämistä, elokuvantekoa, taidegrafiikkaa, keramiikkaa ja maalausta kannustavassa ja yhteisöllisessä ilmapiirissä. Valokuvapajasta saadut taidot muodostivat pohjan myöhemmälle taiteelleni. Siltakadun vanhan Alkon yläkerran pimiössä sain ensikosketuksen filmikuvaukseen, ja yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin olen edelleen samalla polulla. Taidekoulu oli minulle ennen kaikkea paikka, jossa oli lupa luoda uutta mielikuvituksen ollessa ainoa raja.
Aino Väänänen, 38
Valokuvataiteilija
Kuvis tarjosi turvallisen paikan harrastaa ja auttoi löytämään saman henkisiä ystäviä. Edulliset lukukausi maksut ylläpitivät sen että pystyin harrastamaan kuviksessa pitkään.
Anni, 23
Olen Sameli Muurimäki, elokuvaohjauksen maisteriopiskelija Aalto yliopistossa. Olen työskennellyt apulaisohjaajana suomalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa, kuten MS Romanticissa ja Munkkivuoressa.
Tein 11-vuotiaana ensimmäisen lyhytelokuvani Hyvinkään lasten ja nuorten kuvataidekoulun videotyöpajassa, ja en ole varma, että olisinko nyt tässä ilman sieltä saamaani kipinää elokuvaa kohtaan.
Elämme tällä hetkellä rajusti muuttuvassa ja epävarmassa aikakaudessa, ja nyt on mielestäni vielä aiempaakin tärkeämpää, että lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus olla luovia ja oppia ohjatusti taiteentekoa. Taide ja kulttuuri maadoittavat meitä ihmisinä, antavat kanavan itseilmaisuun ja -ymmärrykseen, ja voivat jopa antaa elämän mittaisen urapolun.
Hyvinkään päättäjät, älkää lyhytnäköisesti leikatko lasten mahdollisuuksista saada laadukasta taideopetusta.
Sameli Muurimäki, 34
Elokuvaohjauksen maisteriopiskelija
Aalto yliopisto
Taide pelasti minut. Ihan pienestä pitäen minulla on ollut kommunikoinnin, itseni ja ympäröivän maailman kanssa vaikeuksia. Taide on korvaamaton työkalu jota voi hyödyntää melkein minkä tahansa ongelman ratkaisussa. Villa Arttu oli turvallinen tila itseilmaisulle ja kaveeramiselle niin oppilaiden kuin opettajien kanssa.
Dante, 22
Kuvataidekoulun laaja tarjonta avasi nuoren mielen taiteelliselle kaikkivoipaisuudelle: Rajat ruokkivat luovuutta, oman osaamisen rajat ovat kiinnostava luova haaste ja haparoiminen on osa prosessia. Tämä on ollut elämässä arvokas oppi.
Joonas, 33
Diplomi-insinööri ja tutkija
Opin kuviskoulussa paitsi erilaisia taiteenteon tekniikoita, myös tapoja katsoa ja nähdä. Keitä me olemme? Mistä tulemme? Minne menemme? Sanalla sanoen: olen oppinut, mikä tässä elämässä on tärkeää.
Jenni, 37
Aloitin Hyvinkään kuvataidekoulun neljävuotiaana ja kävin koulua kerran viikossa 16-vuotiaaksi saakka. Sain koulusta sydänystäviä, joiden kanssa olen tehnyt myös ammatillista yhteistyötä aikuisiällä. Viikottainen taiteen perusopetus sekä näyttelymatkat olivat tärkeitä pilareita oman identiteetin rakentamiselle, hyvinvoinnille ja mielenterveydelle. Taidekoulu kannusti vahvaan itseilmaisuun ja antoi eväitä kasvaa taiteen ystäväksi. Koulun positiivinen vaikutus elämääni on läsnä edelleen vuosikymmenten jälkeen.
Sara Kärpänen
Taiteen maisteri (TaM), Suomen Britannian- ja Irlannin-instituutin taideohjelman johtaja
Ilman kuvista en olisi päässyt unelmieni kouluun ja tullut alan ammattilaiseksi. Se oli minulle paikka, jossa sain rauhassa toteuttaa itseäni ja kokeilla erilaisia välineitä pätevien opettajien valvonnassa ja tavata samanhenkisiä kavereita. Tuohon aikaan en olisi pystynyt kumpaakaan, mikäli sellaista paikkaa kuin kuvis ei olisi ollut.
Simo, 23
Olen saanut Hyvinkään lasten ja nuorten taidekoulusta erinomaisen pohjan taideopinnoilleni, joita sittemmin jatkoin Aalto-yliopistossa. Lasten ja nuorten kuvataidekoulu tarjosi ja tarjoaa poikkeuksellisen laadukasta, lainsäädännössä määriteltyä taiteen perusopetusta. Nyt työskennellessäni itse taidekasvattajana peruskoulussa, lukiossa sekä opettajankouluttajana näen, miten valtava merkitys kuvataiteen perusopinnoilla on ja voi olla. Opiskelin kuvataidekoulussa pelkästään elävänmallin piirustusta 300h. Aalto-yliopistossa ehkä 30h - jos sitäkään. Kuviskoulusta saamani opit kulkevat siis mukanani edelleen, eivätkä saamani kannustus ja tuki unohdu koskaan.
Reetta Nisonen, 37
Kuvataiteen lehtori, Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu
Kuvataidekoulu oli todella korvaamaton paikka. Tällaiselle oudoksutulle nuorelle oli tosi tärkeää tavata omanhenkisiä tyyppejä, joita ei voinut löytää koulun kuvistunneilta, ja joista tulikin elinikäisiä ystäviä. Se oli muista harrastuksista täysin poikkeava, koska se oli niin oma juttu. Nyt opiskelen toista vuotta taidealaa yliopistossa, jota kuviskoulun opettajat ehdottivat. Miten sitä voisi paremmin selittää?
Kata, 22
Kuvataidekoulu tarjosi yhdistelmän ammattilaisten kokemusta, hyviä tiloja sekä tarvittavaa autonomiaa. Ne mahdollistivat monien tietojen ja taitojen omaksumisen, syventämisen ja soveltamisen poikkeuksellisen laajasti. Villa Artusta saatu osaaminen on hopealuoti, joka kantoi yliopistoihin ja ties vielä kuinka pitkälle. Todennäköisesti meidän – ja lukuisien muiden – Artusta saamat opit maksavat itsensä takaisin yhteiskunnalle moninkertaisesti.
Jesse, 27, kasvatustieteen maisteri
Santtu, 27, arkkitehti
Kuviskoulu on aina ollu mulle turvallinen paikka, tila jossa ilmasta itteeni ja oppia uutta itsestäni, muista ja taiteesta totta kai. Se on kantanu mua ja tukenu mua vaikeina hetkinä ja tuonu intoa jatkaa taiteilua. Kaikki me lapset ja nuoret ei olla mitään huippu-urheilijoita eikä meistä tarvii tullakaan, onneks on paikkoja kuten Villa Arttu jossa meidän vahvuudet taas pääsee loistamaan.
Noora, 17