Jarmo Tapola on ollut Hyvinkääsalissa vuodesta 1988. Se on pitkä aika ja hatun noston arvoinen suoritus. Paljon on vajaassa neljässäkymmenessä vuodessa tapahtunut. Tapola on silminnähden pitänyt työstään, mutta odottaa myös tulevia eläkepäiviään lämmöllä. Aktiivinen Tapola aikoo panostaa entistä enemmän rakkaisiin harrastuksiinsa -matkustamiseen, painiin, sukeltamiseen ja valokuvaamiseen.
Tapolan tullessa taloon hänen ammattinimikkeensä oli kiinteistön hoitaja/vahtimestari.
Työpaikasta oli kertonut Tapolan vanha tuttu. Työmatkat Espooseen ja takaisin vaihtuvat kotikulmiin Hyvinkäälle. ”Siitä se lähti. Tämä oli vähän erinäköistä ja olosta silloin. Valoja tehtiin ja ääntä, muuta se oli paljon pienimuotoisempaa. Aluksi tää oli aika teatteripainosta”.
Alan koulutus on vasta viime vuosikymmeninä kehittynyt. Aluksi Tapola kävi kaikki mahdolliset kurssit ja seminaarit, jotka liittyivät ääni- ja valotekniikkaan. Hän on suorittanut työn ohessa useammankin ammattitutkinnon, mutta alan tekniikka kehittyy sellaista vauhtia, että ammattitaittoa on pidettävä yllä koko ajan lukemalla ja tutkimalla. Talossa oli aikoinaan kolme näyttämömestaria, jotka kävivät vuorotellen opiskelemassa alaa. Tapolan mukaan siitä sai paperit, mutta ei se itse työtä millään tavalla muuttanut. ”Musta tuntuu, että koko tää vajaa neljäkymmentä vuotta on ollut tietynlaista näyttämömestari -koulutusta.”
Tapolan mielestä aika on hujahtanut nopeasti. ”Kun miettii jotain vanhaa tapahtumaa ja tässä juttelee jonkun kanssa, että siitä ja siitä tapahtumasta on kaksi vuotta, niin todellisuudessa siitä onkin neljä tai viisi vuotta. Mulle tämä työ on sopinut, vaikka en aina tiedä mikä viikonpäivä on. Yksikään päivä ei ole ollut samanlainen. Yleensä tapahtumat alkavat arkena seitsemältä. Tulemme siinä yhden maissa valmistelemaan illan esitystä, mutta joskus esiintyjä haluaa tulla jo aiemmin rakentamaan. Monilla on paljon omaa kamaa mukana, ääni- ja valokalustoa. Me autamme heitä liittämään ne meidän omaan järjestelmäämme mahdollisimman hyvin. Nykyään voi olla niinkin, että esiintyjällä on koko setti omasta takaa. Bändillä on yleensä lavakartta, jossa on kaikki tekniset tiedot ja rakenteet merkittyinä. Sitten katsotaan mitä meillä on ja voidaanko se liittää kokonaisuuteen? Yhdessä katsomme illan ajolistan ja varmistamme, että homma menee niin kuin on tarkoitus”.
Tapola kehuu työn monipuolisuutta. Esitykset ovat erilaisia. Esiintyjät sekä heidän mukanaan kulkevat teknikot ovat mukavaa porukkaa. Tapola kertoo kuulleensa uransa aikana paljon hyviä juttuja ja sattumuksia. Häntä harmittaa, kun hän ei ole niitä kirjoittanut talteen. ”Juttuja olisi vaan pitänyt laittaa ylös. Varsinkin silloin, kun teknikot purkavat näyttämöä ja jännitys on lauennut, niin siinä kuulee mitä keikoilla on vuosien aikana tapahtunut. Se on viihdyttävää, eikä siinä kyllä aika käy pitkäksi. Tosin nyt ei tule yhtäkään juttua mieleen”.
Hyvinkääsali on ollut Tapolalle mieluisa työpaikka senkin vuoksi, että hän tunnustaa pitävänsä sekä teatterista että musiikista, nimenomaan tuossa järjestyksessä. ”Kun aloitin täällä, tutustuin Halmeen Eeroon. Hän perusti aikoinaan oman teatterin villatehtaalle ja houkutteli minut mukaan kesäteatteriin. Ensimmäinen näytelmä oli Täällä Pohjantähden alla. Mulla saattoi parhaimmillaan olla seitsemän eri roolia. Siinä piti vaihtaa koko ajan vaatteita ja juosta sotimassa. Se oli ihan oma maailmansa. Tuttua porukkaa oli siinä ympärillä. Harjoitusperiodin aikana huhti- ja toukokuussa siellä oltiin oikeastaan joka päivä, mitään muuta en ehtinyt tekemään. Hauskaa se oli aikansa.”
Raskaamman rockmusiikin ystävänä Tapola on saanut kuulla monia eri esiintyjiä. ”Musiikkimakuni on monipuolistunut, kun olen ollut täällä töissä. livenä kaikki musiikki kuulostaa hienolta. Kyllähän se on mahtavaa, kun on iso bändi, hyvä miksaus ja hyvät valot. Se on monipuolinen elämys. Itse en soita mitään, vaikka olen siitä joskus haaveillut. Jos eläkkeellä sitten alkaisi harrastamaan.”
Yhtä asiaa Tapolalla tulee ikävä, se on työkaverit. ”Tämä on sopivan kokoinen ja tiivis työyhteisö. Toisesta pidetään hyvää huolta ja hänet huomioidaan. Se on tärkeätä. Se on ilmeisesti heijastunut myös ulospäin, koska esiintyjiltä olemme saaneet yleensä hyvää palautetta. Joku on sanonut, että kuin kotiin olisi palannut, kun on meillä käynyt.”
Työkaverit Senja, Enni ja Juha luonnehtivat Jarmo (Jarkka) Tapolaa seuraavasti:” Jarkka on jämpti, tunnollinen ja tarkka työssään, sekä loistavaa taukokahviseuraa. Jarmo tietää talosta kaiken. Jarkka tuntee talon joka saranan, tuolinkahvan, lampun ja tietää milloin ne pitää huoltaa. Hän hoitaa sen itse, siitä sen kummempaa numeroa tekemättä. Jarkka on mr Hyvinkääsali. Äärimmäisen luotettava, osaava ja vieläpä asiakasystävällinen kaikkien työvuosienkin jälkeen, eikä hän työmoraalistaan tingi. Joku muu olisi voinut tulla kyyniseksi, mutta Jarmo ei, hän ymmärtää mistä tässä hommassa on kyse. Jarmo on nähnyt talon koko historian, hyvät ja huonot vuodet sekä henkilökunnan vaihtumisen. Kaupungilla kaikki tuntevat Jarmon ja Jarmo tuntee kaikki. Mikään ei ole ollut pysyvää paitsi muutos. Ja Jarkka. ”
Tapolalla on matkalaukku, treenikassi, sukellustarvikkeet ja kamera valmiina. Uudet seikkailut odottavat.
