Muistelu Lastentalolta 1940-luvulla

”Sota-aikaan, kun ei ollut ruokaa, jokaisella oli omat eväät. Syödä piti ja pärjätä sillä mitä on. Lastentalolla mentiin siihen pienempää huoneeseen, meillä oli pienet pöydät ja tuolit. Jokainen avasi oman paketin. Melkein kaikilla oli hapanleivän puolikas ja jotain laardia päällä, ei voita, eikä muuta. Mutta se maistui, kun ei ollut muuta. Vastapäätä istui Jorma, jolla oli hyvät leivät. Jormalla oli isosti voita ja suuret etuhampaat. Kun hän iski hampaat leipään, voi pursusi hampaiden välistä ja voihin jäi isot hampaanjäljet. Kun Jormaa ei enää huvittanut syödä, hän työnsi leivän pois. Teres-täti tätä päivittäin seurasi. Ja toisilla ei edes ollut eväitä! Teres-täti kysyi Jormalta saisiko antaa tälle loput, jolla ei ollut leipää lainkaan ja sai luvan. Joskus Teres-täti myös huomaamattomasti kaapaisi suuresta voimäärästä sipaisut toisten lasten leiville.”