Työntekijöiden omia tai lastensa vakamuistoja eri vuosikymmeniltä.

Hyvinkään varhaiskasvatus 1950-luvulla

Ihan itseäni hämmästyttää kummastuttaa, kuinka olen päiväkodissa töissä edelleen ja tälle alalle "joutunut tai päässyt", kun kuuntelin isäni lapsuuden muistoja... 

Hän oli hoidossa Hyvinkään ensimmäisissä kaupungin päivähoitopaikassa ns. Sinisessä talossa, joka sijaitsi Uudenmaankadun varrella. (Talo on purettu). Isälläni oli kaksi vanhempaa sisarusta, jotka kävivät Puolimatkan koulua ja isäni vietiin päivähoitoon. Hän olisi kuitenkin halunnut olla mielummin mummon kanssa Aholankadulla kotona äitinsä työskennellessä Linjalan ravintolassa. Niinpä hän vahvana ja määrätietoisena poikana kaivoi lapioilla ja kaivureilla monta hoitopäivän ulkoilua suunnitelmallisesti kuoppaa aidan alle ja eräänä päivänä karkasi sieltä. Tarina päättyi onnellisesti ja hänet löydettiin olohuoneen sohvan takaa piileskelemästä...Että näin Hyvinkään VAKAssa 1950-luvulla. 

Sari H. 

Hyvinkään varahaiskasvatus 1970-luvulla

Olimme lyhyitä aikoja pikkuveljeni kanssa hoidossa Viertolan pkssa, kun äitimme oli leikkauksissa reumasairaalassa. Noista jaksoista jäi sekä hauskoja, että mieleenpainuvia muistoja sekä tunteita.

Pääsin serkkutyttöni kanssa samaan "isojen ryhmään"(3-5v.). Saimme ruokailla vierekkäin aamiaisella samassa pöydässä. Minä en tykännyt puuroista. Piilottelin sitä lusikalla laastin lailla levittäen pöydänjaloissa oleviin ruuvikoloihin ja serkkuni söi loput, kun vaihdoimme minulle tyhjäksi syödyn serkun lautasen lennossa kasvattajien huomaamatta. Tee aamuina teimme päinvastoin, koska serkkuni inhosi teetä, join hänenkin teensä ja lennossa vaihdoimme taas mukeja. Silloin sai myös siis joskus aamiaisella teetä. Tällaisen selviytymiskeinon keksimme toisiamme auttaen, koska 1970-juvun VAKAssa pakotettiin lautaset syömään tyhjiksi ja mukit juomaan tyhjiksi myös.

Sari H.

Olin 70-luvun lopussa puolipäiväisessä eskarissa Viertolan päiväkodilla. Muistan kuinka salin vieressä oleva varasto oli iso ja se piti sisällään, vaikka millaisia ihania (ja itsetehtyjä) roolivaatteita kuten leppäkertun siivet. Siivet olivat kuperat ja tehty johonkin kovaan materiaaliin. Siivet kiinnitettiin mustilla silkkinauhoilla käsivarsien ympärille. Monesti laululeikimme salissa ja saimme pukeutua roolivaatteisiin.

Menin sitten 9-luokkalaisena samaiseen päiväkotiin tet-harjoitteluun (1980-luvun loppupuolella) ja mikä ihana yllätys siellä olikaan vastassa – ne leppäkertun siivet <3

Sali kyllä näytti paljon pienemmältä, muta nosti mieleen paljon muistoja. Olen sitten vielä työskennellytkin vaka-ammattilaisena jopa kahteen otteeseen Viertolan päiväkodilla. Ja olin siellä töissä myös silloin, kun tyhjensimme päiväkodin kaupungin toiminnan siellä lakatessa. Harmillisesti taisi silloin (viimeistään) leppäkertun siivet mennä roskiin…

- Nina

Hyvinkään varhaiskasvatus 1990-luvulla

Pyydettiin muistoja päiväkoti arjesta aiemmilta vuosilta. Aloitin alle 1v. Päiväpirtissä Riitta Pohjasniemen sekä Hannele Ioannoun hellässä huomassa vuonna 1994. Muistan elävästi retken Korkeasaareen, jossa muun muassa heitin suutuspäissäni kenkäni kamelin aitaukseen. Riitta reippaana kävin sen sieltä noukkimassa... 😄 Muistan myös retket henkilökunnan omilla autoilla esimerkiksi yhden keittiö/siistijän Kipan mökille marjoja poimimaan. Olimme myös Riihimäen perhospuistossa, jonka jälkeen kävimme hoitaja Ullan kotona kaakaolla. Päiväpirtti oli erittäin ihana ja lämmin paikka. Rakastin olla siellä ja ylpeydellä aina kerroin sukulaisille, kuinka olen piparkakkutalossa hoidossa. Harvassa olivat itkuiset aamut, joten muistelen erittäin lämmöllä omaa päiväkoti aikaani. Riitta myös muisti minut erittäin hyvin, kun itse tulin varhaiskasvatukseen töihin 2017.

Anne-Mari Nieminen
Päiväkotilainen vuodet 1994- 1999
Varhaiskasvatuksen työntekijä 2017-

Turvalliset aikuiset

En muista päiväkotiajasta 90-luvulla kovinkaan paljon. En muista leikkejä tai leluja. Leikkikavereistakin muistan vain muutamia nimeltä. En muista, miltä päiväkodissa näytti tai tuoksui. En muista, millainen piha päiväkodissa oli.

Muistan aikuisen. Muistan Pian ja Tuulan. Muistan myös Miikun, joka sai virallisesta nimestään näppylöitä. Pia, Tuula ja Miikku ovat olleet minulle turvallisia aikuisia. He ovat todennäköisesti olleet niitä aikuisia, jotka ovat osanneet kohdata minut lämmöllä, empaattisesti ja sensitiivisesti. He ovat osanneet kohdata ja huomioida minut yksilönä, herkkänä, varmistelevana ja aikaa tarvitsevana lapsena. He ovat osanneet luoda ympäristön, jossa lapsen on turvallista kasvaa ja kehittyä.

Nykyään omassa työssäni tuona päiväkodin aikuisena haluan antaa lapsille saman kokemuksen nähdyksi ja kohdatuksi tulemisesta sekä turvallisuudesta. Toivon, että osaan omassa työssäni lasten kanssa olla heille se turvallinen aikuinen, joka näkee heidät arvokkaina juuri sellaisina kuin he ovat.

Muutettuamme Hyvinkäälle vuonna 2004 esikoisemme sai päivähoitopaikan perhepäivähoitaja Päivin kotoa. Aamuisin meidän tuoreiden vanhempien oli helppo jättää esikoinen hoitoon Päivin kotiin pieneen lapsiporukkaan. Päivi oli pitkällä työkokemuksellaan meille vanhemmille korvaamaton apu ja neuvoja esikoisen asioissa laajemminkin kuin vain päivähoitoasioissa. Silloin kun Päivi oli lomalla tai sairaana esikoinen oli varahoidossa Palokankaan ryhmäperhepäiväkodissa.

Kuopuksen syntyessä 2007 esikoinen kävi kahdesti viikossa varhaiskasvatuksen kerhossa Punaojan päiväkodilla. Kerhovuoden aikana lastentarhanopettaja Päivi oli miettinyt kerhossa käyville lapsille aina mielenkiintoista tekemistä, leikkimisaikaa unohtamatta.

Vuoden 2008 syksyllä sekä esikoinen ja kuopus menivät yhdessä Tallimiehen päiväkodin sisarusryhmään. Kuopus oli ryhmän nuorin ja esikoinen vanhin lapsi. Tallimiehen yksiryhmäinen päiväkoti oli yksiryhmäinen päiväkoti, jonka tilat mahdollistivat hyvin pienryhmätoiminnan eri ikäisille. Tallimies oli hyvin kodinomainen päiväkoti, johon sisarukset menivät mielellään.

Toimikaudeksi 2009-2010 esikoinen vaihtoi Martintalon päiväkodin esiopetukseen ja kuopus Martin päiväkodin Satutupaan. Eskarilaisen vuodesta meille on jäänyt erityisesti mieleen erilaiset leikkimaailmat, joissa ryhmän aikuiset heittäytyivät myös leikkien rooleihin.

Esikoisen aloittaessa koulutien kuopus sai paikan uudesta Tanssikallion päiväkodista syksyllä 2010. Tanssikallion liikuntapainotteisuus näkyi päiväkodin arjessa. Milloin lapset olivat retkeilemässä Kuulakalliolla, milloin geokätköilemässä, hiihtämässä tai pyöräilemässä, liikuntaa kokeiltiin monipuolisesti. Kuopuksen esiopetusvuonna 2013-2014 eskarilaiset viettivät osan päivää ulkona retkeillen ja eskarilaisten taitoja ulkona harjoitellen.

Anu (= perheen äiti sekä Hyvinkään varhaiskasvatuksen työntekijä vuodesta 2004)