A11 Mustanmännistönkatu
Mustanmännistönkatu on Hyvinkäälle omintakeinen väljä ja vehmas, Villatehtaaseen tukeva pientaloalue. Se on rakennettu kolmenkymmenen vuoden aikana 1920-luvulta 1950-luvulle. Nykyään se on suosittu asuinalue ja voisi toimia esimerkkinä asumisen täydennys- ja korjausrakentamisesta.
Alue
käsittää Mustanmännistönkadun varrella olevat tontit kortteleissa 208,
209, 210, 211, 213, 224, 225, 228,
229, 233, 234, 238, 239, 243, 244, 410 ja 413.
Ahdenkallion kartano laaditutti asemakaavan vuokratonteiksi Villatehtaan itäpuolelle arkkitehdeilla Gösta Cajanus ja Bernt Aminoff. Kaava valmistui vuonna 1921. Siinä annettiin Mustanmännistön kadulle sen linjaus. Alueen kadut suunniteltiin suoraviivaisiksi ja talot keskenään samanlaisiksi. Kaavassa otettiin huomioon kuitenkin jo olemassa oleva asutus. Tämä olikin välttämätöntä, sillä esimerkiksi Viistokadun ja Valtakadun alueella oli jo Villatehtaan työntekijöiden asuntoja. Mustanmännistön varrella ei todennäköisesti ollut vielä ennen kaksikymmenlukua taloja, mutta jo saman vuosikymmenen lopulla kadun alussa oli jo toistakymmentä rakennusta ja katu oli saanut kaavan mukaisen hahmonsa. Kadun alkupäässä onkin vielä jäljellä alkuperäisiä ensimmäisiä rakennuksia. Carolus Lindbergin asemakaavassa vuodelta 1926-1932 Mustanmännistönkatua on jatkettu Peräniitynkatu nimisenä nykyisen mittaiseksi. Siitä oli tuolloin toteutettuna Munckinkadulle ulottuva osa. Katu rakentui vuoteen 1940 mennessä kahden korttelin verran ja sodan jälkeen neljän korttelin verran. Heikki Siikosen suunnitteleman tyyppitalomallin mukaan rakennettiin useita rakennuksia Mustanmännistön kadun varrelle.
Alueella on 93 rakennusta.2
Alue on historiallisesti ja maisemallisesti paikallisesti arvokas. Se on yhtenäinen ja hyvin alkuperäisiä ilmeitään säilyttänyt pientaloalue. Mustanmännistönkatu on Hyvinkäälle omintakeinen väljä ja vehmas, tehtaaseen tukeva pientaloalue
-
Munckinkadusta pohjoiseen - AK1959/ asuntoalue.
- Munckinkadusta etelään - AK1993/ AO ja AP (Pyrkii säilyttämään
nykyisen rakennuskannan ohjaamalla rakentamista tonttien takaosiin.)
Rakennuskoko on pieni, laajentaminen on vaikeaa.
Rakennuksia huoltaessa ja korjatessa tulee käyttää entisen kaltaisia materiaaleja. Hyvä nyrkkisääntö on puun tilalle puuta, tiilen tilalle tiiltä jne. Kaupungin on voimakkaasti tuettava korjausrakentamista asiantuntevalla neuvonnalla ja esimerkiksi pysyvällä rakennusosa- ja korjaustapanäyttelyllä kaupungin rakennusvalvonnan tiloissa. Rakennusosakierrätyksen järjestäminen voisi olla mahdollista kaupungin aloitteesta. Tästä on toimivia esimerkkejä, joita tulee hyödyntää, esim. Tampereella. Uudisrakentaminen tulee säilyä mittakaavaltaan, materiaaleiltaan ja hahmoltaan vanhan kaltaisena.